Henkilöt

Suomen Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunnan puheenjohtaja

Urheiluoikeuden professori Antti Aine tuntee urheilijan arjen

joulukuu 13, 2020 Marita Kokko Pesäpalloliitto ja Ruotuväki / Topias Tamminen

Urheiluoikeuden professori Antti Aine johtaa seuraavat kaksi vuotta Taitoluisteluliiton kurinpitolautakuntaa. Lakien ja säännösten ohella hän tuntee urheilijan ja erotuomarin arjen. Käytännön tuntuma pelikenttiin onkin hänen mukaansa yksi osa oikeudellista harkintaa.

Aineen omia lajeja ovat pesäpallo ja tennis, joita molempia hän on pelannut kilpa- ja harrastetasolla.

– Mutta ilman merkittävää menestystä, hän sanoo vaatimattomasti.

Tuomarina Aine on huipulla molemmissa lajeissa. Hän jakaa oikeutta pesäpallossa korkeimmalla tasolla ja tenniksessä kansainvälisenä tuomarina.

Taitoluistelu lajina on Aineelle vieraampi, mutta hän uskoo pääsevänsä nyt tutustumaan lajiin syvemmin.

– En väitä olevani asiantuntija taitoluistelussa, mutta kurinpitolautakunnan työssä voin hyödyntää urheilun yleistä tuntemustani ja juridista osaamistani. Taitoluistelua olen toki seurannut mielenkiinnolla vuosien varrella, ja sukulaisteni kautta minulla on jo kontakteja lajiin, hän kertoo.

Ratkaisut syntyvät tiimityönä

Aine toteaa, että työskentely kurinpitolautakunnassa on aina tiimityötä. Taitoluisteluliiton kurinpitolautakunnassa on hänen mukaansa hyvä kokoonpano, sillä mukana on myös lajia syvemmin tuntevia jäseniä.

– Ratkaisuissa tarvitaan yhteyksiä käytäntöön, ei pelkästään teoreettista viitekehystä. Mukana tulee olla näkemys siitä, mitä urheileminen tarkoittaa urheilijan ja valmentajan näkökulmasta. Työ ei voi toteutua vain säännösten varassa, vaan on tunnettava myös toimintaympäristö, hän korostaa.

Aine katsoo, että taitoluisteluliiton valmius puuttua epäkohtiin on hyvä. Kaikissa prosesseissa on kuitenkin kehitettävää. On mentävä koko ajan eteenpäin, koska maailma muuttuu.

”Ratkaisuissa tarvitaan yhteyksiä käytäntöön, ei pelkästään teoreettista viitekehystä. Mukana tulee olla näkemys siitä, mitä urheileminen tarkoittaa urheilijan ja valmentajan näkökulmasta.”

Urheilijoiden ja valmentajien keskinäisissä suhteissa ja yhteistyössä on lajista riippumatta yhteisiä piirteitä, mutta Aine muistuttaa, että lajikulttuurit voivat poiketa jossain määrin toisistaan.

– Olennaista on, että käytetään vertailukohtina eri lajeissa omaksuttuja ratkaisumalleja, mutta otetaan kuitenkin huomioon kunkin lajin kilpailu- ja valmennustoiminnan erityispiirteet.

Aineen mielestä urheilussa pitäisi tehdä entistä enemmän yhteistyötä ja hyödyntää parhaita käytänteitä lajirajat ylittäen.

Vastuullisuutta joka tilanteeseen

Vastuullisen toiminnan kulmakiviä ovat olympiakomitean vastuullisuusohjelman reilun pelin tavoitteet tasa-arvosta oikeudenmukaisuuteen, hyvät käytännöt eri lajiliitoista sekä jokaisen oma pohdinta. Näillä syntyy Aineen mukaan kestävä perusta sekä ongelmien ehkäisylle että niin ratkaisulle.

– Taitoluisteluliitossa vastuullisuus on otettu vakavasti. Olennaista on, että se näkyy myös tekoina arjessa, eikä vain liiton ohjeina paperilla.

Olympiakomitealla on myös tähtiseuraohjelma, jolla seurojen työn laatua myös taitoluistelussa mitataan. Tähtitaso tavoitetaan, kun seuran koko toiminta on tutkittu ja laadukkaaksi todettu.

Tasavertaista ja turvallista jokaiselle

Aine on vastikään nimitetty myös urheilun eettisten asioiden neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Toimikautensa päättänyt urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta kannusti lajiliittoja ja seuroja toimimaan aktiivisesti lasten ja nuorten valmennuksen ongelmien ehkäisemiseksi sekä niihin puuttumiseksi.

Aine toteaa, että prosessin etenemistä on seurattava useilla mittareilla. Kyse on keskeisesti siitä, miten toimintatapoja on mahdollista kehittää kestävästi.

Olympiakomitean vastuullisuusohjelmasta* on saatavissa tukea toiminnan järjestämiseen.

Lajiliitot jalkauttavat vastuullisuusohjelman seuroihin. Neuvottelukunnan työkenttään kuuluvat konkreettisten toimintatapojen seuranta ja sparraaminen

– Ei niin, että lähdettäisiin kirjoittamaan ohjeita. Sen sijaan seuraamme käytännön toimintaa ja niitä resursseja, joita tähän tärkeään asiaan käytetään. Monia toimia on tällä hetkellä työn alla, ja tavoitteena hahmottaa kokonaisuus systemaattisesti ja johdonmukaisesti.

Antti Aine Kuva Pesäpalloliitto
Antti Aine jakaa oikeutta pesäpallossa korkeimmalla tasolla.

Urheiluoikeutta Helsingissä ja Turussa

Professorin tehtävä jakaantuu opetukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Työssään sekä Helsingin että Turun yliopiston urheiluoikeuden professorina Aine haluaa systematisoida urheiluoikeuden yleisiä oppeja unohtamatta niiden kytköstä käytäntöön.

Urheilun kaupallistuminen tuo esiin oikeudellisia kysymyksiä, joita täytyy tutkimuksessa ja opetuksessa käsitellä. Suuntaus lähti liikkeelle jo 1990-luvulta ja tuntuu Aineen mukaan vain voimistuvan.

Toinen merkittävä tekijä, joka alan tutkimusta ja opetusta hallitsee, on perus- ja ihmisoikeuksien vahvistuminen. Se peilaa yhteiskuntaamme tällä hetkellä ja näyttäytyy myös urheilussa.

”Ihmisoikeuksien näkökulmasta tulee pohtia, miten urheilijat voivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda omia näkemyksiään esille.”

– Ihmisoikeuksien näkökulmasta tulee pohtia, miten urheilijat voivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoda omia näkemyksiään esille. Tästä on viime vuosilta paljonkin esimerkkejä.

Keskustelu urheilun ja yhteiskunnan suhteesta on viime aikoina vellonut korkein lainein. Osa keskustelijoista katsoo, että urheilu on aivan erillään muusta yhteiskunnasta. Toisessa ääripäässä urheilu leimataan puhtaasti politiikaksi.

– Selvää kuitenkin on, ettei urheilu ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, mutta urheiluun sisältyy paljon sellaisia harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyviä asioita, jotka ovat erityisiä vain urheilulle, Aine painottaa.

Lajeille yhteinen kurinpitosäännöstö?

Urheiluoikeuden opetuksessa käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä, esimerkiksi paljon esillä olleita häirintätapauksia ja niiden oikeudellista viitekehystä. Aiheesta on syntymässä tutkittua tietoa paitsi oikeustieteellisestä myös liikuntatieteellisestä ja psykologisesta näkökulmasta.

Lajiliitot pohtivat parhaillaan epäasiallisen käyttäytymisen tilanteita koskevaa yhteistä kurinpitosäännöstöä. Hanke oli alustavasti esillä jo olympiakomitean syyskokouksessa. Tavoitteena on, että se olisi keväällä 2021 käsittelyssä lopullisessa muodossaan. Sen jälkeen lajiliitot ratkaisevat, lähtevätkö ne mukaan. Häirintätapaukset ja muut epäasiallista käytöstä koskevat tapaukset siirtyisivät myös yhteisen kurinpitotahon käsittelyyn.

– Mielenkiintoinen prosessi, joka sivuaa tehtävääni urheiluoikeuden professorina ja jonka valmistelua pääsen tukemaan oikeudellisella osaamisellani, Aine kuvaa.

Arvopohja kantaa tuloksiin

Pierre de Coupertin määrittää olympia-aatteen arvoiksi erinomaisuuden tavoittelun, ystävyyden, rauhan, toisten kunnioittamisen sekä kaikkien tasavertaisuuden rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja varallisuudesta riippumatta.

Miten nämä arvot voivat tässä ajassa ja suomalaisen urheilun kentällä harrastuksista huippu-urheiluun?

– Olympia-aatteessa on yli ajan kantavaa perustaa. Se on hyvä lähtökohta niin harraste- kuin huippu-urheiluunkin tänäkin päivänä. Maailma muuttuu ja käytännöt täsmentyvät, mutta perusajatukset tasavertaisuudesta ja toisten kunnioittamisesta ovat yhä hyvin perustavia lähtökohtia.

Aine myöntää, että erilaiset haasteet, kuten urheilun kaupallistuminen, tekevät toimintaympäristön hyvin vaativaksi. Kun kilpaillaan ja harjoitellaan tosissaan, täytyy myös toimia tavoitteellisesti, mutta siitä huolimatta pitäisi nähdä yksittäistä kilpailua tai harjoitusta pidemmälle.

– Toivoisin, että tunnistettaisiin, mitä kantavia arvoja on toiminnan taustalla. Silloin myös saavutetaan pitkässä juoksussa tuloksia ja päästään kokonaisvaltaisesti eteenpäin.


*Olympiakomitean vastuullisuusohjelman periaatteita ovat:

• jokaisen tasavertainen mahdollisuus liikuntaan ja urheiluun

• vastuu kasvatuksesta

• terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen

• rehellisyys ja oikeudenmukaisuus

• luonnon kunnioittaminen ja kestävään kehitykseen pyrkiminen.