Tuuli Sallinen on aina harrastanut luistelua tavanomaisesta eroavan kuuloaistin kanssa: hän ei kuule toisella korvallaan. Nykyään kuulokoje auttaa Tuulia luisteluharrastuksessa. Urheiluun sopivista apuvälineistä on Tuulin kokemuksen mukaan lähes mahdotonta löytää tietoa, ja aikuisten sarjassa kilpaileva luistelija tahtoisikin nähdä urheilumaailman kehittyvän saavutettavampaan suuntaan. 

Taitoluistelija Tuuli Sallinen harrastaa yksinluistelua syntyperäisen toisen korvan kuulovamman kanssa. Hänellä on kokemusta sekä kojeella avustetusta että avustamattomasta urheilemisesta, sillä vantaalaisluistelijan lapsuudessa tarvittavia kojeita ei ollut markkinoilla.

Lapsuudessaan Tuuli harrasti myös muita lajeja, mutta niissä heikompi kuuloaisti ei häirinnyt muuta elämää erityisemmin. Luistelussa kuuloaistia kuitenkin tarvitaan paitsi valmentajien kuulemiseen meluisassa ympäristössä myös musiikin tulkitsemiseen. 

”Jäähallissa soitettava musiikki tekee hallista hankalan kuunteluympäristön kaikille.”

Muiden ihmisten kuulemisessa Tuuli hyödyntää huulilta lukua, millä hän tukee sen ymmärtämistä, mitä kuulee. Jos huulilta luku ei onnistu, kadottaa Tuuli puolet tarjolla olevasta informaatiosta.

– Jäähallissa soitettava musiikki tekee hallista hankalan kuunteluympäristön kaikille, mutta minun on erityisen vaikea erottaa ääniä toisitaan, sillä kuulen vain yhdellä korvalla. Monesti valmentajat liikkuvat paljon tai aloittavat puheenvuoron ennen kuin luistelijat ovat aivan vieressä, jolloin ei välttämättä ehdi siihen mukaan lukemaan huulilta, Tuuli kertoo kohtaamistaan haasteista. 

Nyt kolmekymppinen Tuuli harrasti yksinluistelua ensin kansallisiin junioreihin asti Oulunkylän Taitoluisteluklubissa, lopetti 17-vuotiaana ja aloitti lajin uudestaan 26-vuotiaana Helsingin Taitoluisteluakatemiassa. Tuuli sai sopivan kuulokojeen vasta luistelusta pitämänsä tauon aikana. 

– Nykyään koje auttaa minua jonkin verran äänien erottelussa, eli kuulen paremmin taustamelusta huolimatta. Vanhemmiten on myös tullut rohkeammaksi siinä, että uskaltaa kysyä, jos ei kuullut, Tuuli miettii. 

Kommunikointi on helpoottunut aikuisiällä 

Tuulin toisen korvan kuulovammaan on suhtauduttu hänen luistelu-uransa aikana vaihtelevasti. Lapsena kuulemisen haasteita ei juuri huomioitu valmennuksessa tai ohjelmamusiikkien valinnassa.

”En pienenä edes hoksannut kysyä, voisiko kisoissa soittaa musiikin kovempaa.”

Toisaalta Tuuli ei tullut ajatelleeksi pyytää erityiskohtelua, vaan kysyi kavereiltaan, mitä valmentaja sanoi. Aikuisluistelu-uran aikana valmentajat ovat suhtautuneet kuulovammaan hyvin. 

– En pienenä edes hoksannut kysyä, voisiko kisoissa soittaa musiikin kovempaa. Nykyään uskallan pyytää musiikinsoittajilta apua, sanoo Tuuli, joka nyt edustaa kilpailuissa Nurmijärven Taitoluistelijoita.

Luistelussa Tuulia motivoi uuden oppiminen ja ainutlaatuiset onnistumisen tunteet silloin, kun jokin taito yhtäkkiä löytyy. Hän ei kilpaile mitalin kiilto silmissä, vaan näyttääkseen, mitä uutta on oppinut. Aikuisten sarjassa kilpaileva Tuuli pitää tavoitteenaan axelhypyn oppimista molempiin suuntiin. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kaksoisaxsel. 

Apuvälineet ovat tärkeitä

Saavutettavassa urheilumaailmassa on Tuulin mukaan paljon työtä tehtävänä. Tuuli haluaisi avata keskustelua esimerkiksi apuvälineistä, kuten kuulokojeista, taitoluistelussa ja ylipäätään urheilussa. Hän ei ole löytänyt minkäänlaista tietoa urheilemisesta kuulokojeiden kanssa. Sopivien tuotteiden löytämiseen saa käyttää rutkasti aikaa ja vaivaa. 

– Edes Kuuloliiton puolesta en löytänyt tietoa, miten kojeen saa pysymään päässä urheillessa. Olen normaali ihminen joka haluaa myös urheilla, ei vain istua töissä tai koulussa. Harjoituksissa käytän nyt turvapantakojetta, jossa on plussaa se, että panta suojaa laitetta kosteudelta. Kilpailuissa käytän turvakorua, joka on siistimpi, Tuuli kertoo. 

Urheilu-uransa aikana Tuuli Sallinen ei ole tavannut toista kuulovamman omaavaa luistelijaa, joten kokemuksia on ollut hankala jakaa. Tuuli kehottaa luistelijoita ottamaan yhteyttä häneen ja toisiinsa, jos aistipoikkeavuuksiin löytyy apuvälineitä, jotka eivät häiritse jäällä.