Yksi jo tänä kevätlukukautena yläkoululeiritykseen ehtinyt oli porvoolainen Vera Stolt. Hän antaa järjestelmälle hyvät arvosanat, vaikka toki huomasi pilottileirityksissä myös kehittämisen paikkoja.

– Kiinnostuin leirityksestä, koska siinä oli mahdollisuus yhdistää laadukas jäävalmennus ja koulunkäynti, ja se yhdistelmä oli myös ehdottomasti parasta leireillä.

Yläkoululeirillä oli normaalia lajileiriä vähemmän ohjattua oheisharjoittelua, sen sijaan panostettiin siihen, että leiriläiset oppivat itse huolehtimaan siitä.

– Sai itse opiskella asioita ja oikeita tapoja huolehtia oheisharjoittelusta, ja se oli minusta myös todella tärkeää.
Tuore noviisien Suomen mestari on jo pitkään opiskellut koulun ja urheilun yhdistämistä, kilpailumatkojen ja leirien takia poissaoloja koulusta on tullut. Myös opettajat ymmärsivät Veran poisjäännin normaalista kouluarjesta, ja yläkoululeirin aikaisten koulutehtävien sopiminen kävi helposti.

– Yläkoululeirillä oli varattu joka päivä puolitoista tuntia läksyjen tekoon, ja se oli liian lyhyt aika. Onneksi iltaisin pystyi jatkamaan.

Yläkoululeireillä on opiskelijoita auttamassa tarvittaessa läksyjen kanssa. Veralle siitä ei kuitenkaan ollut suurta apua, sillä hän käy ruotsinkielistä koulua.

– Mutta ei se haitannut.

Yläkoululeirityksiin olennaisina kuuluviin elämäntaito-osuuksiin Vera Stolt suhtautuu hieman kaksijakoisesti. Niitä oli ajallisesti paljon, ja osa tuntui vähän itsestäänselvyydeltä.

– Elämäntaidosta olisi ehkä voinut nipistää vaikka vain puoli tuntia lisää aikaa läksyjen tekoon. Mutta paljon hyvääkin oli. Toisella leirillä käsiteltiin palautumista, ja se oli minun mielestä todella tärkeää opiskeltavaa.

Taitoluistelu-lehti 3/2017