Pitkäaikainen maajoukkueurheilija, moninkertainen arvokilpailuedustaja Emmi Peltonen kertoi hiljattain jättävänsä kilpailemisen. Luistelu ei 25-vuotiaan elämästä ole lähtemässä, sillä Emmi keskittyy muun muassa koreografin ja luistelutaitovalmentajan tehtäviin. Aikaa löytyy silti vihdoin myös jäähallin ulkopuoliseen elämään. 

Yli 20 vuoden kilpaurheilu-uran varrelle on taitoluistelija Emmi Peltosen sanojen mukaan mahtunut paljon enemmän kuin hän osasi kuvitella. Matka kohti maailman kärkeä on sisältänyt muun muassa kolme Suomen mestaruutta, olympialaiset, lukuisia arvokilpailuja, kovaa harjoittelua huippuvalmentajien ja -luistelijoiden kanssa sekä loukkaantumisia. Huhtikuussa Emmi kertoi Instagram-päivityksessään vetäytyvänsä kilpajäiltä. 

– Prosessoin vielä asiaa, mutta käyn edelleen jäällä ja teen töitä luistelun parissa. Se on ollut ihana asia ja ehkä helpottanut oloani, Emmi kommentoi kuulumisiaan Pohjois-Amerikasta, jossa hän on ollut tekemässä koreografin ja valmentajan töitä.

”Nyt haluan hoitaa kroppaani, sitä kuitenkin tarvitsen koko loppuelämäni.”

Lopettamispäätös syntyi Emmillä halusta priorisoida terveyttä. Urallaan vaikeista loukkaantumisista kärsinyt urheilija kertoo, ettei hänen kehonsa enää kestä huippuluistelun vaatimaa harjoittelua. Emmi ajattelee, ettei puolivaloilla kilpaileminen ole häntä varten.  

– Voisin edelleen kilpailla helpoilla hypyillä mutta luonteeni ei anna sitä periksi. Haluan kamppailla kunnolla, tai en kamppaile ollenkaan. Nyt haluan hoitaa kroppaani, sitä kuitenkin tarvitsen koko loppuelämäni, 25-vuotias sanoo.

Kiitollinen kokemuksista ja ihmisistä

Emmi edusti Suomea kerran MM-kilpailuissa ja viidesti EM-kilpailuissa ollen jälkimmäisissä parhaimmillaan viides vuonna 2020. Uransa yhtenä kohokohtana Emmi pitää myös kilpailemista Pyeongchangin talviolympialaisissa vuonna 2018. Vaikka tavoitellut toiset olympialaiset jäivät haaveeksi, kokee Emmi olevansa erittäin kiitollinen mahdollisuudesta taitoluistella ammattimaisesti. Emmi kertoo olleensa mukana media- ja videoprojekteissa sekä Art on Ice -näytöksissä, jollaisia hän ei kohdalleen osannut odottaa. 

– Parasta antia on kaikki kokemukset ja saavutukset, mutta olen myös saanut tavata ihania ihmisiä, sellaisia jotka ovat tänä päivänä rakkaimpia kavereitani. Olen luistelun myötä saanut myös vahvoja luonteenpiirteitä, jotka varmasti auttavat minua koko loppuelämäni, Emmi pohtii.

Urallaan Emmi on tehnyt yhteistyötä useiden valmentajien kanssa monilla mantereilla. Pitkään hänen vierellään nähtiin helsinkiläisvalmentaja Sirkka Kaipio. Kiitokset Emmiltä lähtevät myös fysioterapeutti Maria Värtiselle, Yhdysvaltoihin valmentaja Rafael Arutunianille sekä vanhemmille ja tukijoille.

– Sirkka Kaipio on ollut minulle yksi tärkeimmistä henkilöistä niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Valmentaja Cindy Sullivan oli minulle viimeisinä vuosinani henkilö, jota oikeasti tarvitsin. Minulle oli tapahtunut vaikka ja mitä, ja hän auttoi löytämään uuden innon luisteluun. Lopetettuani hän otti minut saman tien siiven alle, ja teen hänen rinnallaan myös töitä, Emmi kertoo.

Emmi kertoo arvostavansa valmentajiltaan oppimiaan asioita korkealle ja toivovansa pystymään viemään niitä eteenpäin nuoremmille luistelijoille. Luistimet eivät siis ole jäämässä naulaan kilpauran päättymisestä huolimatta.

Tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia

Syksyllä Emmi pääsee tekemään luistelun parissa päivittäin töitä. Erityisen kiinnostuksen hän on löytänyt koreografioiden ja perusluistelun kanssa työskentelemisestä. Hän ei kuitenkaan tahdo lukittautua jäähalliin.

– Minulla on luistelun ulkopuolella ihan kauheasti asioita, joista olen kiinnostunut, joten ensimmäinen asia on miettiä kesän läpi, mihin suuntaan lähden. Syksyllä kuitenkin palaan koulun penkille, Emmi kertoo suunnitelmistaan.

Emmi kertoo olevansa innoissaan myös siitä, että hänellä on aikaa kaikelle muulle elämälle, joka kilpaurheilun rinnalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Emmi arvelee silti jatkavansa luistelua jossain muodossa aina. Jääkaukalo on tila, jossa muut huolet unohtuvat.