Pauliina Vickholm pääsi muodostelmaluistelijana kokemaan monet unohtumattomat hetket kansainvälisissä kilpailuissa. Nyt hän ottaa maailmaa haltuun uudessa roolissa, kansainvälisenä jäätanssituomarina.

Pauliina Vickholmin elämässä taitoluistelulla on ollut tärkeä rooli vuosikymmenet. Tätä nykyä 34-vuotias Pauliina aloitti jo pikkulapsena luistelukoulusta ja siirtyi siitä luontevasti yksinluistelun harrastajaksi. Omin laji löytyi kuitenkin muodostelmaluistelusta. Team Unique -joukkueen riveissä luistellut helsinkiläinen sai myös juhlia joukkueen ensimmäistä MM-mitalia, hopeaa, viimeisinä luisteluvuosinaan.

Pauliina lopetti aktiiviuransa vuonna 2010 ja lähti saman tien opiskelemaan seuratuomariksi.

– Ajattelin tietysti kouluttautua vain muodostelmaluistelun tuomariksi, mutta kun olin ihan ensimmäisessä koulutuksessani, satuin istumaan samassa pöydässä kuin Virpi Kunnas-Helminen (jäätanssin kansainvälinen tuomari) ja hän alkoi puhua siitä, kuinka tärkeää olisi saada Suomeen lisää jäätanssin tuomareita.

Pian Pauliina huomaisi olevansa katsomassa jäätanssiharjoituksia ja aloittavansa yhtä aikaa muodostelman tuomariopintojen kanssa perehtymisen itselleen vieraaseen lajiin.

– Vaikka jäätanssi ja muodostelmaluistelu ovat tyylillisesti samanlaisia, esimerkiksi kaaria ja askeleita tehdään samantyyppisesti, monet asiat, erityisesti kuviotanssien opiskelu, on vaatinut minulta todella paljon. Mutta samalla se on antanut vielä enemmän.

Askel kerrallaan

Tuomariksi kouluttautuminen etenee vaiheittain. Kouluttautuva aloittaa opiskelemalla ja myös harjoittelemalla kansallisella tasolla pikkukilpailuista aina SM-kisojen paneeleihin asti. Sen jälkeen on tarjolla uusia haasteita kansainvälisten tuomariopintojen parissa.

Pauliina Vickholm toimii Suomessa SM-tason tuomarina sekä muodostelmaluistelussa että jäätanssissa. Viime elokuusta alkaen hän on ollut myös yksi harvoista suomalaisista jäätanssin kansainvälisistä tuomareista.

– Minun piti mennä jo kesällä 2020 kansainvälisen tuomarin testiin Frankfurtiin, mutta se peruttiin koronan takia. Tänä vuonna kurssipäivät ja sen päättävä koe saatiin järjestettyä etänä. Pakko myöntää, että urakka oli valtava. Koska minulla ei ole omaa kokemusta lajista, koin varmaan liikaakin, että kaikki on päntättävä läpikotaisin. Myös itse tilanne oli haastava, koska vaikka olimme tuomaripaneelin kaltaisina ryhminä netissä, kehenkään ei pystynyt samalla tavalla tutustumaan kuin normaalissa tuomarikokouksessa.

”Minulle tuomariksi kouluttautuminen ei antanut vain jatkoa entiselle vaan myös uusia ulottuvuuksia.”

Ensimmäisen kansainvälisen jäätanssin tuomaritehtävänsä Pauliina teki joulukuussa Santa Claus Cupissa Budapestissä.

– Kun menin hallille ensimmäiseen tuomarikokoukseen, huomasin kyllä miettiväni, mitenkähän tämä menee. Mutta minut otettiin ensikertalaisena erittäin hyvin vastaan ja yleisemminkin paneelissa oli avoin ilmapiiri. Erittäin opettavaista oli sekin, että Budapestissa oli kilpailemassa paljon jäätanssipareja eri sarjoissa, joten sain tuntumaa skaalaan eri lailla kuin Suomen kilpailuissa, meillähän on vain muutamia kilpailevia pareja.

Opiskele, et ole yksin

Sairaanhoitajana työskentelevälle Pauliina Vickholmille vuodet tuomariopinnoissa ja paneeleissa ovat olleet vähintään yhtä antava kokemus kuin luistelu-ura.

– Luulen, ettei kenenkään, joka lopettaa, ole helppo päästää harrastuksestaan irti. Minulle tuomariksi kouluttautuminen ei antanut vain jatkoa entiselle vaan myös uusia ulottuvuuksia. Olen oppinut paljon uusia asioita ja uudella tavalla taitoluistelusta ja lisäksi olen saanut uuden yhteisön lajin sisältä.

”Syksyssäni ei ole ollut yhtään ainoaa vapaata viikonloppua, kaveritkin tietävät, että minua ei näy, olen aina hallilla.”

Pauliina kertoo saaneensa opintojensa alusta lähtien valtavasti apua, sekä neuvoja että yleisimmin tukea, häntä kokeneemmilta lajituomareilta. Jäätanssin osalta hän nostaa esiin lisäksi Suomen nuorten olympiavalmentajan Maurizio Margaglion roolin.

– Maurizio on aina ollut erittäin kannustava, ja hän on aina ottanut avosylin meidät tuomarit vastaan esimerkiksi harjoituksiin.

Myös jotakin vanhaa, omilta luisteluvuosilta tuttua, on palannut elämään.

– Tuomarina työskentelystä on tullut samanlainen elämäntapa kuin luisteluvuosistanikin. Syksyssäni ei ole ollut yhtään ainoaa vapaata viikonloppua, kaveritkin tietävät, että minua ei näy, olen aina hallilla. Mutta taitoluistelu antaa minulle tuomarinakin niin paljon, ettei muun sosiaalisen elämän suppeus edes harmita.