Taitoluistelun uusi maajoukkue valmistautuu jo täysillä tulevaan kauteen. Yksi iloisimpia treenaajia on Selma Välitalo, joka pääsee monen vammojen rikkoman vuoden jälkeen testaamaan huippu-urheilun tasoa.

Vammautuminen kesken uran nousukiidon on urheilijoiden pahimpia painajaisunia. Oululainen Selma Välitalo tietää, miltä tuntuu, kun haaveet, unelmat ja koko nuoren urheilijan arki vaihtuu nöyrään odotteluun ja hoitojen tismalliseen noudattamiseen.

Heinäkuussa 22 vuotta täyttävä Selma bongattiin Oulun jäiltä jo pikkutyttönä Suomen Taitoluisteluliiton valmennusryhmiin. Ensin hän haki lisäoppia liiton silloisesta Talent-ryhmästä, nykyisestä nuorten projektiryhmästä. Sitten tuli kutsu nuorten maajoukkueeseen, ja 16-vuotiaana hän pääsi varsinaiseen maajoukkueeseen.

– Olen ollut ihan pienestä kilpailuhenkinen, otin luistelunkin aina tosissani. Se, että pääsin liiton valmennusryhmiin, antoi vain lisää motivaatiota. Samantasoiset sparrauskaverit potkivat minua aina vain eteenpäin.

Hiipivä kipu

Ensimmäinen maajoukkuetalvi oli riemullinen, Selma muun muassa voitti kevättalvella 2019 juniorinaisten PM-kullan. Loppukevät toi kuitenkin mukanaan ikävän yllätyksen.

– Kauden jälkeisellä peruskuntokaudella aloin tuntea lantion vasemmalla puolella kipua. Suhtauduin siihen huoletta, ajattelin kivun menevän ohi. Kun en erityisesti tulppia pystynyt enää hyppäämään yhtään, menin lääkäriin, ja siellä havaittiin rasitusmurtuma lantiossa ja lisäksi alkavaa rasitusmurtumaa selässä, Selma kertaa.

”Olin urheilijana vielä sen verran nuori, että pää kesti rasitusmurtuman ja siitä toipumisen hyvin.”

Varsinaisen vamman hoito oli mutkatonta: kolme kuukautta täyttä lepoa kaikesta liikunnasta.  Mutta vamma jäi muistuttamaan itsestään pitkäaikaisena kipuoireiluna ja lisäksi virheasentoina ja lukkoina.

– Olin urheilijana vielä sen verran nuori, että pää kesti rasitusmurtuman ja siitä toipumisen hyvin, mutta kun kivun tunne vain jatkui ja jatkui, aloin turhautua. Pystyin aina pari päivää treenaamaan ja sitten taas piti pitää taukoa.

Kipujen kanssa kamppailevan Selman onneksi samaan aikaan olivat pahimmat koronavuodet, jolloin kilpailuja ei oikeastaan ollut. Oululainen ei joutunut manaamaan, että siellä ne muut kilpailevat. Ja aikaa jäi lukion suorittamiseen.

Lisää vastoinkäymisiä

Syksyllä 2021 iski uusi usean kuukauden sinnikäs kiusaaja, keuhkoklamydia, joka on bakteerin aiheuttama infektio. Samaan aikaan keuhkoklamydian puhkeamisen kanssa oululaisluistelija tajusi kärsivänsä myös ylikunnon oireista.

Seuraavalla kaudella harmiksi ilmaantui tulehtunut vasemman reiden lähentäjä. Vasta viime talvena Selma Välitalo pääsi luistelemaan ensimmäisen kokonaisen kilpailukauden sitten talven 2018–2019.

– Pääsin palaamaan omalle taitotasolleni, ja sain maajoukkueeseen tarvittavat pisteet tehtyä kauden viimeisessä kilpailussani. Ja hankin myös kilpailurutiinia. Sen vahvistaminen on yksi tärkeimpiä juttuja myös alkavalla kaudella, vaikka tavoitteita on muitakin. Niitä ovat muun muassa elementtien vaikeuttaminen, esimerkiksi kolmoislutz on vuosia puuttunut ohjelmistani.

”Paras lopputulos syntyy, kun antaa parantumiselle aikaa ja sopeuttaa treenaamisen sen mukaan.”

Oulun yliopistossa terveystieteitä opiskeleva Selma valmistautuu kauteen pääosin kotikaupungissaan. Viime kaudella yleisöä ihastuttanut Adams Family -vapaaohjelma säilyy muokattuna, uuteen lyhytohjelmaan haussa on uudenlainen liikekieli. Kauden odotus on seesteistä.

– Toki minulle vieläkin voi tulla pieniä lukkoja ja vastaavia, mutta olen näinä vuosina oppinut arvostamaan fysioterapiaa, eivätkä pikkujutut ole enää estäneet tekemistäni.

Selmalla on tärkeää sanottavaa nuorille luistelijoille, joilla on sama palo jäähän kuin hänellä.

– Paras lopputulos syntyy, kun antaa parantumiselle aikaa ja sopeuttaa treenaamisen sen mukaan. Se vaatii toki malttia ja motivaatiota. Fysioterapian aktiivinen hyödyntäminen on myös ydinjuttu paranemisessa ja yleensäkin luistelussa, Selma Välitalo summaa.