Teinityttö istui imemässä taitoluistelun lumoa Helsingin jäähallissa. Tuskin hän vaakoja ja axeleita ihaillessaan aavisti, että hänestä tulisi lajin asiantuntija, kansainvälisten tähtien luottotoimittaja ja Taitoluistelu-lehden päätoimittaja 20 vuodeksi. Mutta sellainen Kaisa Viitasesta tuli.

Kun Taitoluistelu-lehti siirtyy historiaan printtinä, on päätoimittajan hetki kerrata oma jään lumonsa ensimmäisistä askelista kiitoksiin.

Kaisan perheessä oli kolme sisarusta. Veli pelasi lätkää ja oli innokas HIFK- fani ja sisko Jokerien vankkumaton kannattaja. Kaisa halusi erottua, hän alkoi fanittaa taitoluistelua. 

– Minä ja 20 muuta istuimme Nordiksella seuraamassa kilpailuja. Yleisömäärät saattoivat olla todella pieniä. 

Myös televisiosta – ensi vaiheessa mustavalkoisesta – saattoi seurata maailman valovoimaisimpia jäällä. Vieläkin kymmenen peräkkäisen MM-kullan ja kolmen olympiakullan Irina Rodnina pareineen nostattaa upeudellaan kylmät väreet. Ilman häntä monikaan meistä tuon ajan pienistä tytöistä olisi koukuttunut taitoluisteluun.

Lajifanista tuli kahden tyttären myötä aktiivinen taitoluisteluäiti.

”Minulle jäätanssi avautui lopullisesti Susun ja Peten myötä, suomalaiset toivat lajiin raikkaan tuulen.”

– Tytöt liittyivät Porvoon Taitoluistelijoihin, jonne, niin kuin kaikkiin muihinkin seuroihin, äidit otetaan avosylin vastaan mukaan toimintaan.

Taitoluisteluäitinä Kaisa kiinnostui siitä, mitä tapahtuu seuroissa ja kotimaan taitoluistelupiireissä. Potku potkulta laji vei mennessään.

– Kiinnostus herättää minussa aina halun hankkia tietoa syvemminkin. Hankin tietoa nimenomaan yksinluistelusta, jossa miesten yksinluistelu oli minulle ehdoton ykkönen.

Eikä Kaisa peittele sitä, että muodostelmaluistelu oli hänelle alkujaan vieras maailma. Jos ei nyt taitoluistelun syöpä niin flunssa ainakin.

– Mutta sitten kaikki loksahti paikalleen, ja löysin lajin upeuden.

Samalla tavalla pikku hiljaa oli hänen sydämestään löytänyt paikan myös jäätanssi.

– Minulle jäätanssi avautui lopullisesti Susun ja Peten myötä, suomalaiset toivat lajiin raikkaan tuulen. 

Värejä ja tekemisen iloa 

Taitoluistelu-lehden päätoimittajaksi Kaisa Viitanen päätyi onnekkaan sattuman kautta. Elettiin vuodenvaihdetta 1998–99. Kaisa oli freelancer-toimittaja, ja taitoluistelupiirien ystävä vihjaisi Taitoluistelu-lehden hakevan tekijää. Hän otti yhteyttä Vuojakosken Heikkiin, silloiseen liiton toiminnanjohtajaan, ja pesti oli selvä. 

Päätoimittajan arkityötä ovat omien juttujen kirjoittaminen, muiden tekemien tarinoiden editointi, ulkoasun suunnittelu yhdessä taittajan kanssa sekä yhteydenpito kirjapainoon. 

Vuosituhannen vaihtuessa lehti uudistui ulkoasultaan. Värilliset kannet saivat seurakseen värikkäät sisäsivut, sillä upea laji ansaitsi Kaisan mielestä värit tarjoamaan elämyksiä myös kuvina.

Päätoimittajan tueksi syntyi tiivis Taikkari-tiimi tuottamaan kuvia ja tekstiä lehteen, johon haluttiin panostaa. 

Muodostelmaluistelun kasvu 2004–2007 toi lehdelle paitsi lisää sisältöä myös lukijoita kuluja jakamaan. 

– Olimme todella innostuneita lehdentekijöitä, mikä näkyi Taikkarin sivuilla. Mutta ehkä meihin iski myös vauhtisokeus, en aina muistanut tarkkailla, toteutuiko tasapuolisuus lajien kesken. 

Uusinta kehityksen steppiä lehti on elänyt päätoimittajan mukaan viimeiset reilut viisi vuotta. Hän näkee lajien saaman huomion tasapuolistuneen ja kansallisen ja kansainvälisen sisällön tasapainottuneen. 

– Notkahduksia lehdessä ei ole ollut, koska lehti seuraa lajiensa kehitystä, eikä laji ole notkahtanut. 

Superaktiivinen lukijakunta 

Kaisa Viitanen sanoo, että lehdellä on ollut ehkä aktiivisempi lukijakunta kuin yhdelläkään muulla julkaisulla. 

Monesta palautteen antajasta, joka vuosia sitten otti ensimmäisen kontaktin, on tullut päätoimittajalle henkilökohtaisia ystäviä. Lukijat ovat antaneet myös valtavasti juttuideoita. 

– Todella tärkeitä pähkäilykavereita on ollut niin luistelijoissa, tuomareissa ja valmentajissa kuin seura-aktiiveissa ja luistelijoiden vanhemmissa. Näitä keskusteluja tulen kyllä kaipaamaan suuresti.

Mutta on myös vähemmän hauska puoli palautteesta. Ennen sosiaalista mediaa päätoimittajalle saatettiin soittaa yölläkin tiukkasanaista palautetta. Merkittävä osa siitä oli muodostelmaluistelun kasvun maininkeja. 

– Vaikka lukijoiden palaute on ollut satunnaisesti ehkä vähän liiankin tulista, olen aina osannut arvostaa suuresti sitä, että lehdestä on tullut aina erittäin runsaasti palautetta. Lehti, joka saa lukijansa aktivoitua palautteeseen, on luettu ja lukijoilleen tärkeä. 

Aika sanoa näkemiin 

Taitoluistelu-lehti siirtyy paperisena muistoihin, ja sen tehtävää jatkaa sähköinen SkatingFindland. Printtilehden päätoimittajan mielessä ratkaisu herättää sekä haikeutta että huolta. 

– Ymmärrän liiton ratkaisun vaihtaa printtilehti sähköiseen vaihtoehtoon, sillä se noudattaa ajan trendiä, mutta lajiväen takia olen harmissani. Vaikka lehti on tullut lisenssin haltijalle, sen lukee koko perhe. Se on liiton linkki koko perheeseen. 

– Pystyykö sähköinen maailma näyttämään lajin upean visuaalisuuden? Lehdessä on ollut uskomattomia kuvia. Siirtyykö elämys sähköiselle puolelle, hän pohtii. 

Myös Taikkarin tekijätiimi on uuden edessä. Se on kirjoittanut ja kuvannut rakkaudesta lajiin – usein oman työnsä ohella. 

– Meistä on muodostunut perhe. Olemme ja olemme olleet liitolle uskomaton voimavara.