Huippu-urheilijan väitetään olevan nopea oppimaan ja mestari kestämään äkkitilanteita. Jäätanssijat Juho Pirinen ja Matthias Versluis testaavat teesejä juuri nyt, sillä he suorittavat varusmiespalvelusta ja samalla valmentautuvat täysillä tulevaan kauteen.

Juho Pirinen ja Matthias Versluis marssivat 11. huhtikuuta yli Helsingin Santahaminan sillan aloittaakseen varusmiespalveluksen. Jo oli aikakin, kumpikin ajatteli. Urheilu-uran vuoksi asia oli lykkääntynyt riittämiin.

– Olin vain yksinkertaisesti työntänyt eteenpäin. Heräsin viime vuonna siihen, että minun piti taas hakea lykkäystä ja että nyt se on iän vuoksikin hoidettava. Totesin, että oli paras jättää inttiin meno Pekingin olympialaisten jälkeen, kertoo tässä kuussa 28 vuotta täyttävä Matthias.

Matthias haki Kaartin jääkärirykmentissä toimivaan Puolustusvoimien urheilukouluun. Hakuun liittyi mukaan saman jäätanssitiimin vuotta nuorempi jäsen, kilpakumppani Juho Pirinen.

– Uskon, että meille molemmille on etu, että olemme intissä samaan aikaan. Myös ajankohta tuntui sopivalta, juuri uuden olympiadin alkaessa.

Urheilukouluun tiukka seula

Puolustusvoimien urheilukoulu on kovan luokan huippu-urheilijoille tarkoitettu mahdollisuus suorittaa sisällöltään aivan normaali varusmiespalvelus kuitenkin niin, että ohjelmassa otetaan huomioon myös urheilun tarpeet. Urheilukoulussa on sekä Puolustusvoimien järjestämää urheiluvalmennusta että varusmiehillä mahdollisuus osallistua oman lajinsa harjoitteluun.

Urheilukouluun ei pääse kevein perustein. Hakemiseen on tietyt tasolliset peruskriteerit, ja hakijoille järjestetään kaksivaiheiset valintakokeet. Viime syksynä yksikköön oli 240 hakijaa, 74 sai paikan.

– Valintakokeissa oli pitkä kirjallinen testi ja monipuoliset, rankatkin fyysiset testit. Huomasin, että pohkeeni menivät aika jumiin juoksutesteissä, jäätanssijana kun en ole ponnistanut enää ollenkaan sillä lailla kuin aiemmin yksinluistelijana, Matthias kertoo.

”Olemme Matthiaksen kanssa tosi kiitollisia, että saimme mahdollisuuden suorittaa varusmiespalvelus urheilukoulussa.”

Jos kokeissa jumittuivat lihakset, alkupäivät kasarmilla jumittivat molemmilta miehiltä aivot. Juholle ei tahtonut öisin uni maistua, Matthias puolestaan manaili alkupäivien sähellystä, koko ajan tuntui olevan kiirekiirekiire. Aivojumiin oli pätevämpikin syy.

– Urheilukoulun ohjelma on urheilijoille sovitettu. Urheilijoilla on yleensä hyvä keskittymiskyky ja taito oppia nopeasti uutta. Siksi heti alussakin käytiin asioita läpi aikamoisella vauhdilla. Sai tosissaan keskittyä, että ymmärsi kaiken. Lisäksi kaksi ekaa viikkoa tosi täynnä ohjelmaa, puoli kuudelta aamulla oli herätys ja ohjelmaa iltakymppiin, Juho kuvaa.

– Koko ajan tuli uutta. Minua esimerkiksi jännitti todella paljon ampuminen, kun en ollut ikinä edes koskenut aseeseen. Lisäksi minä ja Matthias teimme jo ennen inttiin menoa Maurin (valmentaja Maurizio Margaglio) kanssa suunnitelman, että yritämme tehdä heti alussa mahdollisimman paljon pakollisia suoritteita, jotta meille jäisi mahdollisuuksia saada vapaita syksyllä kauden alkaessa.

Kiireen ja stressin keskellä löytyi kuitenkin iso helpotus: tupakaverit.

– Olen saapumiserässämme yksi vanhimmista, ja aluksi hieman jännitti, että miten tulen minua paljon nuorempien joukkoon sopeutumaan, miten he ottavat minut vastaan. Yllättävän hyvin kävi, minulla on tosi kivat tupakaverit, urheilu yhdistää kaikkia ja meillä on paljon puhuttavaa, Matthias sanoo.

– Olemme Matthiaksen kanssa tosi kiitollisia, että saimme mahdollisuuden suorittaa varusmiespalvelus urheilukoulussa, kuittaa Juho myös isompaa kokonaisuutta.

Ohjelmat kokoon intin ehdoilla

Juho Pirinen ja Matthias Versluis pääsivät valmistautumaan urheilijoina varusmiespalvelusaikaan varsin eri tavoin.

Juho kilpaili parinsa Yuka Oriharan kanssa menneellä kaudella viimeksi helmikuussa, joten loppukevät oli paineeton.

– Kun Yukan kanssa tiesimme, että intin alku on hyvin kiireinen, lähdimme jo maaliskuussa Italiaan Matteo Zannin luo tekemään uutta vapaatanssiamme. Olimme noin puolitoista kuukautta etuajassa, normaalistihan ohjelmia tehdään toukokuussa. Rytmitanssimme taas teki valmennustiimiimme kuuluva Neil Brown Helsingissä.

”Ensin saatetaan olla viikko metsässä, sitten viikko joka päivä jäällä.”

Matthiaksen ja hänen parinsa Juulia Turkkilan kohdalla tilanne oli tyystin toinen. Pari edusti Suomea helmikuussa Pekingin olympialaisissa ja maaliskuun lopulla taitoluistelun MM-kisoissa Ranskassa. Hengähtämisaikaa ei ollut.

– MM-kisojen jälkeen lähdimme Juulian kanssa nopeasti Italiaan tekemään Massimo Scalin kanssa vapaatanssiamme, ja huhtikuussa kävimme samoin pikaisesti Italiassa, jossa Pasquale Camerlengo teki meille rytmitanssin. Koko kevät oli muutenkin aika vaativa, kotona ei ole ehtinyt paljon olla.

Hionnalle varattava aikaa

Touko- ja kesäkuussa varusmiespalveluksen lomaan alkoi paremmin jäädä aikaa omaan harjoitteluun.

– Urheilukoulussa saa anoa harjoitusvapaita ja urheilukomennuspäiviä. Koulu järjestää myös omia valmennusleirejä. Esimerkiksi toukokuussa olimme Pajulahdessa viikon, Yuka ja Juulia tulivat sinne. Lisäksi meitä on helpottanut korona-ajan sääntö, kasarmilla ollaan aina kaksi viikkoa ja sitten yksi viikko poissa, Juho kertoo.

Myös pääsy oman seuran treeneihin on helpottunut.

– Tosin se on välillä surkuhupaisaa. Ensin saatetaan olla viikko metsässä, sitten viikko joka päivä jäällä, Matthias hymyilee.

Silti valmentautuminen ei ole Matthiaksen mukaan samantasoista kuin normaalisti. Hän korostaa sitä, kuinka paljon ohjelmien hiominen vaatii jäätanssijoilta työtä. Juho komppaa.

– Harva edes taitoluistelijoista tajuaa, kuinka paljon jäätanssissa vaaditaan jääaikaa. Ohjelma, koreografia on vasta alku, sen jälkeen tarvitaan aikaa toistoihin ja taas toistoihin.

Syksy jo mielessä Ranskassa

Kun Juho Pirinen ja Matthias Versluis huhtikuussa varusmiespalveluksen, sekä he itse että koko jäätanssitiimi jännitti, kuinka kauan se kestää. Kumpikin selviää puolella vuodella.

– Intin suhteen olemme jo paremmalla puolella. Ja koska teimme niin paljon keväällä, voimme kesäksi ja alkusyksyksi hakea komennuspäiviä ja harjoitusvapaita. Näillä näkymin varusmiespalvelus ei siis tule vaikuttamaan kilpailukauteemme juurikaan, kilpailukauden ehkä vain käynnistämme hieman tavallista myöhemmin, Juho sanoo.

”Emme hirveästi puhu jäällä intistä, ne jutut käydään toisaalla kavereiden kanssa”

Osa vapaista palaa nyt heinäkuussa. Ja iloisesti palaakin, koko Suomen jäätanssitiimi leireilee Ranskassa. Paikalla on tiimin omien valmentajien lisäksi joukko ranskalaisvalmentajia sekä italialainen Luca Lanotte, joka auttaa sekä Yukaa ja Juhoa että Juuliaa ja Matthiasta ohjelmiensa hionnassa.

Viimeiseksi on tietysti tivattava myös se klassinen kysymys: kuinka väsyneitä sotaurhojen neidot, jäätanssipartnerit Juulia ja Yuka ovat jo armeijajuttuihin?

– Emme hirveästi puhu jäällä intistä, ne jutut käydään toisaalla kavereiden kanssa, Matthias vastaa nauraen.