Jäätanssin olympiavalmentaja Maurizio Margaglio juhli 50-vuotispäiväänsä huippupariensa menestyksellä Finlandia Trophyssa Helsingissä. Suomalaiset jäätanssiparit Juulia Turkkila ja Matthias Versluis sekä Yuka Orihara ja Juho Pirinen ovat nostaneet hänen opeillaan lajin takaisin huipulle, jonne hän haluaa lajin koko Euroopassa. 

Kun Finlandia Trophy Helsinki oli ohitse, Margaglio suuntasi Juulia Turkkilan ja Matthias Versluisin kanssa lennolle Kiinaan kohti seuraavaa GP-kilpailua vielä samana iltana.

 Itse syntymäpäivässä häntä ilahduttivat monet onnittelut, mutta oloaan 50-vuotiaana hän kuvaa samaksi kuin 49-vuotiaanakin

– Ikä on numero, joka kertoo, kuinka monta kertaa maapallo on aikanani mennyt auringon ympäri. Mutta elämä on yksi matka, lahja, valmentaja pohtii.

Euroopan osaaminen yhteen

Oman elämänsä lahjoja Margaglio suuntaa määrätietoisesti jäätanssin kehittämiseen.

– Yksi tärkeimmistä projekteistani on palauttaa eurooppalainen jäätanssi kirkkaimpaan kärkeen. Meillä on Euroopassa erinomaiset mahdollisuudet, koska meillä on monta maata ja yhtä paljon erilaista tietoa sekä osaamista, jonka voimme yhdistää, hän korostaa.

Italialainen Margaglio korostaa olevansa eurooppalainen. Maanosamme on hänestä erityinen erilaisuutensa, laatunsa ja historiansa vuoksi.  

– Haluan tuoda valmennuskokemukseni Suomesta kaikkien maiden hyödyksi ja pitää Suomen vierelläni ja osana projektia. 

”Meillä on nyt kaksi paria Euroopan huipulla.”

Kesän jäätanssileirillä oli edustus jo 16 maasta.

Tilastot kertovat Suomen nousseen jo lajin huippumaaksi Susanna Rahkamon ja Petri Kokon menestysvuosien jälkeen. 

–  Meillä on nyt kaksi paria Euroopan huipulla. Tietysti joidenkin maiden parit ovat edellämme tilastoissa, mutta kahdella parilla Team Finland on vahvimpia Euroopassa.

Juulia Turkkila ja Matthias Versluis saavuttivat EM-pronssia vuonna 2023. Valmentaja toteaa, että se merkitsee murtautumista podiumille ja mitaleille myös tulevissa kisoissa.

Margaglio kertoo, että tämä saavutus oli vain unelma hänen saapuessaan Suomeen vuona 2011. Nyt se on totta. 

– Olemme nyt yksi parhaista jäätanssikouluista Euroopassa. 

Mitaleja omalta uralta

Margaglio vei Italian jäätanssin kirkkaimpaan kärkeen jo omalla urallaan yhdessä parinsa Barbara Fusar-Polin kanssa. He ovat olympiamitalisteja, lajin maailmanmestareita ja monta muuta arvokisamitalia ansainneita.  

Parin menestystä Margaglio luonnehtii elämän mysteeriksi. Heidän kemiansa sopivat yhteen, mitä ei koskaan voi ennalta tietää. 

– Olimme hyvin erilaisia, mutta hyvin omistautuneita päämäärällemme. Olimme aluksi hyvin yllättyneitä menestyksestämme, sillä muutamassa kuukaudessa olimme taistelemassa sijoituksista maailman parhaiden parien kanssa.

Vajaassa viidessä vuodessa pari ylsi maailmanmestaruuteen. Miten se oli mahdollista?

– En todellakaan tiedä. Totta kai kiritimme toisiamme, ja meillä oli täydelliset olosuhteet urheilla. Meillä oli  parhaat valmentajat, taitoluistelumaa Italian tuki ja olympiakomiteamme tuki. Meistä tuli lajin pioneereja maassamme. Se oli upea tilaisuus, sillä olimme ensimmäinen voittava pari, jonka työtä Italian liitto pääsi jatkamaan. 

Menestys on muutakin kuin voitot

Menestyjälle moni muukin vaihe kuin voitto on tärkeä. 

– Yleensä ihmisille voitto merkitsee kultamitalia, korkeinta mahdollista saavutusta. Totta kai olympiamitali ja kultamitali maailmanmestaruuskilpailuissa ovat suuria saavutuksia. Minulle on merkinnyt todella paljon myös palaute, jota kilpailuissa olen saanut katsojilta, kun olen saanut heidät liikuttumaan. 

”Tänään voimme tehdä monta asiaa paljon paremmin kuin 25 vuotta sitten.”

Torinon olympialaisten jälkeen Margaglio sai satoja viestejä.

– Lämmittävimpiä niistä olivat viestit, joissa kerrottiin esitystemme koskettaneen heitä. Ne olivat suurenmoisia kohteliaisuuksia. Ne ovat syvällä sydämessäni. Olen onnellinen, että minulla on ollut hieno ura.

Margaglio ei pohdi, mitä olisi urallaan voinut tehdä toisin 

– Jos tuntisit tarinan ennalta, voisit muuttaa paljon. Tietysti tapa, jolla urani eteni, oli paras mahdollinen tuohon aikaan.  Tänään voimme tehdä monta asiaa paljon paremmin kuin 25 vuotta sitten. Nyt ympärilläni voisi olla huippuammattilaisten tiimi. 1990-luvun lopussa aloimme vasta ymmärtää, mitä ammattimainen luistelu on.

Jäätanssissa ollaan aivan toisella tasolla valmistautumisessa, teknologiassa sekä valmentajien tieto-taidossa ja ammatillisessa tasossa.

Urheilu-ura loi miehen 

– Urheilu-ura teki minusta miehen, joka olen nyt. Olen kehottanut lapsiani ja valmennettaviani, joita kutsun myös lapsikseni, tähtäämään korkeimmalle tasolle tekemisessään. Se saa heidät toimimaan kurinalaisesti ja noudattamaan tarkasti tavoitteitani. Urheilu opettaa voittamaan, häviämään ja valmistautumaan. 

Margaglio oli onnekas päästyään jo 15-vuotiaana maansa edustajana matkustamaan maailmalla, oppimaan kieliä ja saamaan paljon kansainvälisiä ystäviä. 

Moni näkee huippu-urheilun vaativan paljon uhrauksia, koska huipulle tähtäävä urheilija työskentelee tehokkaasti uransa eteen jo hyvin nuorena. 

– Minusta nämä eivät ole uhrauksia, vaan osana elämän virtaa, koska sinua valmennetaan superlahjakkaaksi. Siksi katson valmentajana, että huippu-urheilu on valmistanut minua hyvin valmentajaksi, joka ammattina on vielä kovempi kuin urheilijan ura.

Suomeen Susanna Rahkamon ansiosta

Kun Margaglio lopetti aktiiviuransa, hän päätti ensin, ettei ikinä ryhdy valmentajaksi. Hän ei urheilijana pitänyt ammattia kovinkaan mielenkiitoisena.

Moni urheilija kuitenkin pyysi häntä neuvomaan, kuinka mennä uralla eteenpäin. Hän lähti auttamaan ja huomasi, kuinka palkitsevaa oli auttaa muita. 

– Huomasin, miten vaikeaa ja valmistautumista vaativaa ammattivalmentaminen on. Se kiehtoi minua, sillä vaati minua hakemaan tietoa, syventymään psykologiaan, fysiologiaan, metodologiaan. Kaikki nämä näkökulmat, joihin en urheilijana niinkään kiinnittänyt huomiota, olivatkin äärimmäisen tärkeitä. Se inspiroi minua siirtämään tietojani eteenpäin seuraavalle sukupolvelle luistelijoita ja valmentamaan.

”Tulin Suomeen, koska olen hieman hullu ja rakastan haasteita.”

Suomeen Margaglion houkutteli hyvä ystävä Susanna Rahkamo, joka tuolloin oli Taitoluisteluliiton puheenjohtaja. He olivat aikanaan pariensa kanssa kisanneet samoista palkintosijoista olympialaisissa ja MM-kilpailuissa.

Rahkamo pyysi Margagliota lajin jäätanssivalmentajaksi Suomeen. Tämä suostui oitis. 

– Tulin Suomeen, koska olen hieman hullu ja rakastan haasteita. Olin tottunut, että Italian parit olivat yleensä podiumilla MM-kilpailuissa ja aina kärkipäässä. Kaikki Italiassa oli korkeatasoista ja helppoa. 

Suomessa Margaglio joutui rakentamaan kaiken nollasta tai ainakin lähtökuopista. 

– Haaste oli niin uskomaton ja hullu, että otin sen vastaan.

Suomessa erilaiset rakenteet

Tapa, jolla Suomessa valmennetaan jäätanssipareja on Margaglion mukaan tismalleen sama kuin muissakin maissa. Ihmiset lajin ympärillä, kulttuuri ja olosuhteet ovat kuitenkin erilaisia. 

– Suomessa meillä on erilainen järjestelmä, joka tuo omat haasteensa. Toin Suomeen opetusmenetelmät, joilla Italiassa onnistuimme ja olimme kärjessä. Niitä ei kuitenkaan voinut soveltaa sellaisenaan suomalaiseen kulttuuriin.

”Luistelijamme ovat erinomaisia. He ovat ymmärtäneet, miten tärkeitä tunteet ovat luistelussa.”

Seurat toimivat Suomessa toisin kuin esimerkiksi Italiassa. Seuroilla ei ole “omaa” hallia, vaan urheilijat kulkevat harjoituksissaan hallilta toiselle. Se monimutkaistaa logistiikkaa. 

 – Vaikka Helsingissä on monta hallia, ei urheilijoilla ole kotihallia. Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa luistelijoilla on kotihalli, jossa aina harjoitellaan, mikä helpottaa työskentelyä.

Erona Margaglio näkee myös kulttuurin vaikutuksen ilmaisuun. 

– Luistelijamme ovat erinomaisia. He ovat ymmärtäneet, miten tärkeitä tunteet ovat luistelussa. Vahvan jäätanssiparin tulee sekä sisäistää tunteet että ilmaista niitä luistelussaan.  

Jäätanssissa pitää tanssia jäällä

Margagliolle ykkösasia on, että jäätanssipari tanssii jäällä. 

– Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se on totta. Ei ole montakaan paria, jotka todella tanssivat jäällä. Työskentelen meidän parien kanssa saadakseni heidät tanssimaan koko ajan musiikkiin. 

Margaglio edellyttää laatua luistelulta. Tavoitteena ovat paras liuku, unisono ja paras mahdollinen laatu esityksissä. 

– Jäätanssi onnistuu mutkattomimmin, kun luistelija on ollut erinomainen jäätanssija koko elämänsä. Suomessa jäätanssijaksi päädytään yksinluistelun kautta. On vaikeaa sisäistää jatkuvuus ja täydellinen esittäminen läpi koko ohjelman. 

”Päämääräni valmentajana on kehittää lajia tavalla, joka muistetaan.”

Valmentaja korostaa tulosten olevan tärkeitä ja tekevänsä työtä parhaiden tulosten saavuttamiseksi.

– Mutta päämääräni valmentajana on kehittää lajia tavalla, joka muistetaan. Sanon usein luistelijoilleni, etteivät he voi olla vain erinomaisia. Heidän pitää luoda muistijälki tekemisestään. Ihmisten tulee muistaa meidät sillä, mitä olemme eikä saavutuksillamme.

Kadottaako laji luonnettaan?

Margaglio toivoo, että lajin elementit suosisivat enemmän todellista tanssia. 

– Nyt luistelijoiden tulee luistella aiempaa enemmän erillään. Sen myötä kadotamme lajin ominta luonnetta. Luistelun rinnakkain ei ole samaa kuin luistella yhdessä. Tanssiosuuksien ei koskaan tule väistyä viihteen tieltä.

Jäätanssin vaatimukset ovat lähellä yksinluistelua, mutta hypyt puuttuvat.

– Siksi parien tulee luoda kohokohtia ohjelmiin ehkä väärällä tavalla. Haluaisin tuomaroinnin painopisteen siirtyvän parien tarinoiden ainutlaatuisuuteen verrattuna muihin. Tämä on menetetty, sillä keskitymme nyt pieniin yksityiskohtiin sen sijaan, että keskittyisimme kokonaisiin tanssiohjelmiin.

Margaglio yrittää saada luistelijoidensa ohjelmiin aina tarinan. Parit kertovat tarinan sen sijaan, että ensisijainen tavoite olisi kerätä elementti elementiltä enemmän pisteitä. 

– Vangitsevan tarinan tulisi saada enemmän arvoa esityksissä.

Jäätanssissa runsaasti jälkikasvua

Suomessa on Margaglion mukaan paljon erinomaisia lapsia jäätanssin parissa. Hän pitää tilannetta ehkä parhaana koko maailmassa. 

– Jäähalleja riittää ja paljon tietoa taiteesta, kulttuurista, teatteri-ilmaisusta ja baletista. Suomella on kaikki edellytykset nousta maailman parhaaksi maaksi jäätanssissa.  Mitään rajoja ei ole. 

 – Mutta me rajoitamme itse mahdollisuuksiamme, kun kuvittelemme, että huippu-urheilua syntyy samoin eväin kuin tavallisia urheilusuorituksia.  

”Huippu-urheilu on aivan eri maailma – kuin toinen planeetta.”

Margaglio seuraa tiiviisti olympiakomitean tilannetta sekä suomalaista keskustelua ja median kirjoituksia huippu-urheilun tilasta erityisesti Pariisin kesäolympialaisten jälkeen.

  – On tietysti tärkeää, että me kaikki urheilemme. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää parantaa huippu-urheilun tasoa. Huippu-urheilu on aivan eri maailma – kuin toinen planeetta. Vain harva yltää huippu-urheilijaksi ja näitä harvoja pitää tukea tavoilla, jota tavalliset urheilijat eivät edes ymmärrä. Ei ole mahdollista saavuttaa huippua tavanomaisella harjoittelulla.

Miksi suomalaiset jäätanssijat harjoittelevat kahdeksan tuntia päivässä?

– Sillä tavalla saavutamme lajin huipun, ja meillä – luistelijoilla ja valmentajilla – on myöhemmin niin paljon tietoa ja kokemusta, että voimme hyödyttää muita urheilijoita ja kuntoilijoita.

Elämä on nuorallatanssia

Margaglio sanoo elävänsä kuin nuorallatanssija, sillä meno on tasapainoilua työn, perheen matkojen ja uran välillä. 

– Elämässäni on tietysti entinen ura ja tulevat uudet projektit. Olen kiireinen mutta samalla niin onnekas. Voin elää niin montaa elämää yhtä aikaa. Ympärilläni on ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä teen.  He tukevat minua ja jakavat kanssani samat tavoitteet. 

Margaglion perhe on onnellinen ja viihtyy Suomessa. Perheenjäsenille tärkeintä on olla yhdessä samassa paikassa. 

– Se paikka voisi tietysti olla missä tahansa. Lapsilleni Suomi on fantastinen maa, sillä täällä on turvallista, mukavaa koulussa sekä paljon aktiviteetteja. He ovat onnekkaita opittuaan monia kieliä.

Margaglio pitää monikulttuurista Suomea ja Helsinkiä lahjana kaikille. Sekä suomalaisille, Suomessa eläville ulkomaalaisille, että erityisesti lapsille. 

– Lapset eivät välttämättä ymmärrä, miten onnekkaita he ovat voidessaan puhua monia kieliä. Tämä on tulevaisuuttamme.