Italialaissyntyinen Claudia Olivieri luisteli nuoruudessaan, ja kaipuu terälle syttyi uudelleen aikuisiällä. Suomeen muutettuaan hän palasi jäälle, alkoi treenata viikoittain ja kiertää kilpailuissa.

Viisi vuotta Suomessa asunut Claudia Olivieri, 42, edustaa Helsingin Taitoluisteluakatemiaa. Kiireisen työarjen keskellä on toisinaan hankalaa löytää aikaa luistelulle, mutta Claudialla on tavoitteena päästä jäälle ainakin kahdesti viikossa.

Claudian mukaan luistelussa parasta on se tunne, joka jäällä syntyy. Omat huolet ja arjen kiire unohtuu, silloin voi keskittyä vain luistelemiseen. Edes jäähallin kylmyys ei ole esteenä.

– Jäällä kauheinta on, kun varpaat jäätyy. Luistelu kuitenkin antaa niin paljon, että pienen kylmyyden sietää helposti, Claudia kertoo.

”Suomessa on paljon mahdollisuuksia kaikille eritasoisille ja -ikäisille luistelijoille.”

Monet taitoluisteluseurat tarjoavat välillä erilaisia kursseja, joille voi ilmoittautua myös seuran ulkopuolelta. Claudian mielestä tarjonta on hyvää, ja hän osallistuukin toisinaan lisäharjoituksiin.

– Suomessa on paljon mahdollisuuksia kaikille eritasoisille ja -ikäisille luistelijoille. Se on todella mahtavaa, Espoossa asuva Claudia kertoo.

Koskaan ei voi olla liikaa mahdollisuuksia päästä jäälle. Tämän vuoksi Claudia tykkääkin käydä talvisin ulkojäillä. Silloin hän herää tavallista aikaisemmin, jotta ehtii ulkojäille ennen päivän muita menoja.

Aikuisena kilpaileminen on vapauttavaa

Nuorena luistelun aloittanut Claudia kilpaili teini-iässään muutaman vuoden. Silloin kilpaileminen oli kuitenkin hyvin erilaista kuin nykyään.

– Ensimmäinen kilpailuni oli 16-vuotiaana. Silloin en ollut valmistautunut kunnolla ja minua jännitti aivan liikaa.

Claudia hankki Suomeen muutettuaan erillisen luvan, jotta hän saa edustaa Suomea kilpailuissa.

Nykyään hän suhtautuu kilpailemiseen eri tavalla kuin nuorena. Aikuisena kilpailuista osaa nauttia ja luistelija on itselleen armollisempi. Jäälle astuessa on vapautunut olo, vaikka kilpaileminen onkin hieman jännittävää.

– Juuri ennen omaa kilpailuvuoroa on tärisevä olo ja pelkällä kisapuvulla tulee helposti kylmä.

Kilpailua edeltävällä viikolla Claudia alkaa miettiä, ehtisikö vielä harjoitella enemmän ja onko hän valmistautunut riittävästi. Päivää ennen kilpailua hän rauhoittuu tietäessään, ettei voi valmistautua enempää.

Kilpailemisessa parasta ei Claudian mukaan ole itse kilpailutapahtuma vaan koko se matka, johon kilpailu sisältyy.

Yliajattelijaksi itseään kuvaileva Claudia muistuttaa itseään siitä, ettei kukaan voi osata kaikkea.

Kilpailemisessa parasta ei Claudian mukaan ole itse kilpailutapahtuma vaan koko se matka, johon kilpailu sisältyy.

– Kaikki kilpailumusiikin ja -puvun valinnasta koreografian tekoon on ihanaa. Kilpailupäivänä kisapaikalle matkustaminen, itse kilpailu, siellä olevat ystävät ja kilpailusuorituksen jälkeinen aika ovat myös parasta.

Claudian kilpailukausi huipentui maalis–huhtikuun vaihteessa Riihimäellä järjestettyyn Easter Skate -kilpailuun. Aikuisille oli useita eri kilpailusarjoja, joihin osallistui luistelijoilta Suomesta ja ulkomailta. Claudia osallistui kahteen eri sarjaan, joista tarttui kotiin viemisiksi ensimmäinen ja kolmas sija.

Luistelun aloittaminen ilman luistimia

Claudian ensimmäiset muistot luistelusta on ajalta, jolloin hän ei vielä tiennyt lajin olemassaolosta.

5-vuotiaana Claudia keksi kotona, että talkki tekee lattiasta liukkaan. Vanhempiensa ja isovanhempiensa kauhuksi nuori Claudia kuorrutti lattian talkilla ja rakastui ympäriinsä liukumiseen.

Jäällä luistelemisen hän aloitti 13 vuotiaana, kun hänen kotinsa lähelle rakennettiin upea uusi jäähalli. Claudia pyysi äidiltään useita kuukausia, että pääsisi kokeilemaan luistelua. Urheilu ei kuitenkaan ollut perheessä suuremmin läsnä, ja luistelu vaikutti äidistä vaaralliselta. Lopulta pyynnöt menivät läpi ja Claudia pääsi jäälle.

Luistelu siirtyi syrjään täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun Claudia lähti opiskelemaan. Luistelun kautta syntynyt ystävyyssuhde toi Claudian lopulta takaisin jäälle vuosien jälkeen. Tuolloin hän luisteli hyvin vähän ja harvakseltaan, mutta Suomeen muutettuaan harjoittelu säännöllistyi ja muuttui tavoitteelisemmaksi.

Italiasta Suomeen

UX-suunnittelijana* työskentelevä Claudia osallistui viisi vuotta sitten erääseen tapahtumaan Suomessa. Tapahtuma oli suunnattu teknologia-alalla työskenteleville.

Tuolloin hän sai työtarjouksen suomalaisesta IT-yrityksestä ja kahden kuukauden kuluttua matkalaukut oli pakattu ja Claudia muutti Suomeen.

– Luistelun aloittaminen Suomessa auttoi minua sopeutumaan maahan nopeammin. Tapasin heti paljon uusia ihmisiä ja sain ystäviä.

Luisteluyhteisö oli Claudialle kuin ihmemaa. Hän on italialaisen perheensä ainoa urheilija, mutta Suomessa urheilu tuntui olevan kaikkialla.

Suurimman osan elämästään Italiassa asuneena monet suomalaiset asiat ovat Claudialle vieläkin melko uusia. Etenkin ulko-ovet ovat päivittäinen mietinnän aihe.

– Ne ovat niin painavia ja isoja. Jos on jotain kannettavaa käsissä, niitä on kauhean vaikea avata, Claudia kertoo nauraen.

Suomessa on toki paljon ihaniakin asioita. Claudia rakastaa viettää vapaa-aikaansa kokeillen uusia ruokia ja tutkimassa paikkoja. Lähiaikoina hän on tykästynyt suomalaisiin kausiherkkuihin, kuten Runebergin torttuihin ja laskiaispulliin.

Tulevaisuudessa Claudia haluaa opetella lisää suomen kieltä, ja hän on miettinyt myös Suomen kansalaisuuden hakemista. Hän toivoo myös luistelun pysyvän mukana elämässään niin kauan kuin mahdollista.

– Katse on jo suunnattu tulevan kauden kilpailuihin, hän summaa.

*user experience design