Iida tekee jäällä Biellman-liukua, joka tytön mielestä on se ihan paras taitoluisteluliike. Vaikka jäähallin ulkopuolella hehkuu kesä, ennakoivat Kaarinan tulokasjoukkueen harjoitukset jo tulevaa kautta.  Joukkue kuuntelee korva tarkkana valmentajan ohjeita, joita Iidalle välittää tulkki viittomakielellä, Iidan omalla äidinkielellä.

Koko Iidan perhe on viittomakielinen. Koska tyttö oli vauvasta asti liikunnallinen, äiti Minna Hyyppä mietti, mikä olisi sopiva liikuntamuoto vilkkaalle lapselle. Iida ehtikin kokeilla useampaakin lajia. Vasta kun perhe muutti Turusta Kaarinaan ja naapurin tyttö kävi luistelukoulua, löytyi Iidan ikioma laji.

Luistelukoulun jälkeen Iida pääsi kehittyvien muodostelmaryhmään. Luistelukoululainen seurasi treenien jälkeen ihaillen muodostelmaluistelun kehitysryhmää Star Edges, jossa kaikilla oli pinkki tähti mustissa takeissaan.  Hänet nostettiinkin pinkkitähtisten ryhmään kesken luistelukauden. Nyt Iida on toista kautta ylpeä Little Edges -joukkueen jäsen. Hän haluaa kehittyä yhä paremmaksi luistelijaksi.

Kirkkaimpana päämäärän Idalla on ura seuran Dream Edges -joukkueessa, joka on parhaillaan hallitseva Suomen mestarijoukkue

– Luistelussa on parasta, kun oppii uusia taitoja ja pääsee esiintymään ja kilpailemaan. Kilpailuissa kyllä jännittää, mutta ei pelota, tyttö kertoo.

Tulkki spurttaa mukana

Iida ja valmentaja Janita Louhelainen keskustelevat tulkin välityksellä. Tulkki on mukana jäällä. Hän toimii kielenkääntäjänä sekä tukena yhteydenpidossa valmentajan että joukkuekavereiden kanssa.

– Aluksi tulkin läsnäolo vähän hämmensi, mutta hyvin pian me kaikki opimme puhumaan suoraan Iidalle.  Tulkin läsnäolo jäällä, oheisissa ja yhteisissä tapahtumissa arkipäiväistyi, ja hän jäi tiedonsiirron avustajaksi, kuten kuuluukin, Janita kuvaa.

”Parhaiten Iida kuitenkin ymmärtää viittomakieltä, joskin implantti auttaa juttelemaan kavereiden kanssa small talkia.”

Iidan tulkkina työskentelee Laura Perämäki, joka itsekin on aikuismuodostelmaluistelija. Hän ymmärtää lajia ja pysyy vaivatta luistelijoiden perässä jäällä. Iida ja Laura ovat myös kehittäneet yhdessä viittomat luistelun elementeille.

– Jos tulkki ei pääse paikalle, hoidamme harjoitukset keskenämmekin, sillä kaikki, mitä luistelussa opetetaan, on visuaalista. Toisaalta Iidalla on nykyisin kuuloimplantti, jonka avulla hän kuulee, muttei se tee hänestä kuulevaa, valmentaja kertoo.

Iida osaa myös lukea huulilta, kunhan puhujan artikulaatio on selvää. Joukkuekaveri on myös tulkannut sormiaakkosin tai visuaalisin tavoin viittomalla.

Sekä Iida että hänen veljensä Julius, joka on lupaava juniorikiekkoilija, ovat saaneet korvaistutteen, Iida ennen kuutta, ja Julius kahdeksaa ikävuottaan. Istutteen ansiosta puhe tarjoaa positiivisen lisämahdollisuuden.

– Parhaiten Iida kuitenkin ymmärtää viittomakieltä, joskin implantti auttaa juttelemaan kavereiden kanssa small talkia. Puhe on kuitenkin kehittynyt koko ajan sekä puheterapian että isovanhempien, ja kuulevien kavereiden ansiosta, kertoo äiti Minna Hyyppä.

Iida harjoittelee täysillä

– Iidan kehitystä on ollut ilo seurata. Luistelijana Iida on kuin muutkin joukkueen tytöt: hän harjoittelee täysillä, kilpailee, juttelee joukkuekavereiden kanssa ja osallistuu kaikkeen joukkueen toimintaan, Janita toteaa.

Valmentaja kehuu, että tyttö pysyy tahdissa jopa paremmin kuin moni muu joukkueessa.

–  En ole varma, miten Iida musiikin tunnistaa, mutta hän on oppinut erittäin hyvin luistelemaan tietyllä rytmillä.

– Iida on pienestä asti hahmottanut maailmaa visuaalisesti, sillä kuulon puuttuminen kompensoituu erityisen hyvän hahmotuskyvyn kautta.  Kun kuulemista ei voi käyttää ympärillä tapahtuvien asioiden havainnollistamiseen, näkökenttä laajenee. Myös lihasmuisti on ehkä kehittynyt korvaamaan kuuloa. Toisaalta istute varmasti auttaa kuulemaan perusrytmin, Minna-äiti kuvaa.

”Tämä toimii todella hyvin, kun kaikki ovat avoimia eikä ennakkoluuloja ole.”

Minna on pitänyt koko joukkueelle pieniä koulutuksia viittomakielestä ja opettanut tärkeimpiä viittomia. Joukkuekaverit ovatkin opetelleet sormiaakkosia.

Valmentaja Janita Louhelainen kertoo joukkueen arjen olevan avartavaa kaikille.

– Tämä toimii todella hyvin, kun kaikki ovat avoimia eikä ennakkoluuloja ole, hän summaa.

Myös vanhemmat ovat sujahtaneet sujuvasti luistelumaailmaan. Keskustelu muiden vanhempien kanssa tekstiviestein ja jään laidalla kirjoittamalla viestit kännykän näyttöön.

– Meidän perheemme on kuuroudesta huolimatta aivan tavallinen perhe. Harjoitusrumba pitää meidät kiireisenä, sillä Iida harjoittelee neljä kertaa viikossa, ja Juliuksen treenimäärä on suorastaan huikea. Onneksi tukiverkostona ovat isovanhemmat sekä muiden lasten vanhemmat, joiden kanssa sovitaan kimppakyydeistä, Minna toteaa.