Henkilöt

Espoon Jäätaitureiden toiminnanjohtaja Henriikka Manninen:

Urheiluseurassa tehdään samanlaisia asioita kuin ”normaaleissa” työpaikoissa

toukokuu 12, 2020 JA KUVAT Helena Tienhaara

Henriikka Manninen on toiminut vajaat kaksi vuotta Espoon Jäätaitureiden toiminnanjohtajana. Hän hyppäsi taitoluistelun pyörteisiin täysin toisenlaisesta ympäristöstä, Nissan Nordic Europen palveluksesta. Henriikka on huomannut, että urheiluseuran ja yrityksen pyörittämisessä on yllättävän paljon samaa. 

Taitoluistelumaailma tuli tutuksi Espoon Jäätaitureiden toiminnanjohtaja Henriikka Manniselle omien lasten harrastuksen kautta. Keskimmäinen lapsista aloitti 4-vuotiaana luistelukoulussa Nurmijärvellä, ja myös vanhempi tytär alkoi luistella. Henriikka innostui luistelusta itsekin, ja aloitti Nurmijärven Taitoluistelijoiden aikuisten yksinluisteluryhmässä, vaikka lapsuuden taitoluistelutaustaa hänellä ei ollutkaan.

– Halusin pienenä taitoluistelijaksi, mutta pääsin ainoastaan tanssitunnille, Henriikka kertoo.

”Heitin vitsillä yhdelle luisteluäidille, että voisin alkaa tehdä toiminnanjohtajan hommia. Sitten näin Facebookissa, että Espoon Jäätaiturit haki toiminnanjohtajaa.”

Espoon Jäätaitureiden toiminnanjohtajana Henriikka aloitti elokuussa 2018. Hän siirtyi tehtävään Nissan Nordic Europelta, jossa hän työskenteli kaksitoista vuotta asiakaslaadun ja markkinoinnin parissa.

– Heitin vitsillä yhdelle luisteluäidille, että voisin alkaa tehdä toiminnanjohtajan hommia. Sitten näin Facebookissa, että Espoon Jäätaiturit haki toiminnanjohtajaa. Päädyin lopulta hakemaan paikkaa, ja minut valittiin. Uuden työn myötä siirryin viime kaudella luistelemaan seuran aikuismuodostelmajoukkueeseen.

Luistelun opettelu aikuisiällä on tuonut iloa, mutta on ollut myös haastavaa. Viime syksynä tuli aivotärähdys, ja aikaisemmin Henriikka on satuttanut polvensa.

– Äitienpäiväluistelussa muutama vuosi sitten tein nosturia tyttäreni avustamana. Nostin jalan ja ajattelin, että luistelu-urani huipentuma on tässä, mutta sitten kaaduin selälleni. Pää ei osunut jäähän, mutta polvi taittui sivulle, Henriikka muistelee epäonnista kaatumistaan.

Seura kuin yritys

Espoon Jäätaitureissa työskentelee yli 50 valmentajaa. Osa tekee työtä päätoimisesti, osa tuntityöntekijöinä. Samankokoisissa yrityksissä on yleensä HR-osasto, joka hoitaa henkilöstön asioita. Taitoluisteluseuroissa saattaa olla vain yksi ihminen, joka pyrkii hoitamaan kaiken. Tästä huolimatta Henriikka kokee, että seura toimii monilta osin kuin yritys, vaikka kyseessä on yhdistys.

– Urheiluseurassa tehdään samanlaisia asioita kuin ”normaaleissa” työpaikoissa. Vain työskentely-ympäristö on erilainen. Työhön kuuluu ryhmien koordinointia, markkinointia ja henkilöstöhallintoa. On tärkeää, että valmentajilla on hyvät työolot, sillä seura on valmentajien työpaikka. Seuran tulee toimia vastuullisesti, ja asioiden tulee pyöriä sujuvasti, sanoo Henriikka.

”Olisi oikeastaan parempi kysyä, mitä työnkuvaan ei kuulu kuin mitä kuuluu.”

Henriikan työpäivät täyttyvät muun muassa erilaisista suunnittelu- ja markkinointitehtävistä, henkilöstöhallinnon asioista ja tapahtumien suunnittelusta. Välillä toiminnanjohtaja muuttuu jopa yleismies Jantuseksi, jos vaikkapa toimiston lamppu pitää vaihtaa. Jääkonetta ei sentään ole tarvinnut korjata eikä ajaa.

– Olisi oikeastaan parempi kysyä, mitä työnkuvaan ei kuulu kuin mitä kuuluu, nauraa Henriikka.

Rajalliset resurssit

Työpäivien sisältö vaihtelee myös kauden aikana. Alkukaudesta aikaa kuluun luistelukoulun, valmentajien ja jäänjaon suunnitteluun sekä yleiseen kauden käynnistämiseen. Talvella työtä riittää muun muassa erilaisten tapahtumien, kuten perheluisteluiden, liiton tapahtumien ja näytösten suunnittelun parissa. Talvella on enemmän aikaa edistää myös erilaisia kehityshankkeita kuten työajanseurantaa.

Espoon Jäätaitureiden toiminnanjohtaja Henriikka Manninen Kuva Helena Tienhaara
Henriikka Mannisen mielessä on monta kehityshanketta, kuten esimerkiksi nettisivujen uusiminen, mutta rajalliset resurssit venyttävät aikatauluja.

– Haluaisin puhelimessa toimivan mobiilisovelluksen, jolla työajanseurantaa voisi toteuttaa. Raportti tulisi suoraan sovelluksesta, ja voisin sen näppärästi hyväksyä. Olisi hyvä saada tuntilistat pois sähköpostista, Henriikka kertoo.

Haastavinta toiminnanjohtajan työssä on Henriikan mielestä resurssien rajallisuus. Vaikka omia ideoita olisi kuinka paljon, ei niitä ole aina mahdollista toteuttaa. Silti tulevaisuuden kehityshankkeet pyörivät ajatuksissa.

”Haluaisin enemmän aikaa suunnittelulle, jotta pystyisimme varautumaan asioihin aikaisemmin emmekä menisi kiiremoodissa.”

– Haluaisin enemmän aikaa suunnittelulle, jotta pystyisimme varautumaan asioihin aikaisemmin emmekä menisi kiiremoodissa, Henriikka kertoo.

Vaikka taitoluisteluseuran puikoissa toimivilla on kädet täynnä töitä, ei kaikissa seuroissa ole toiminnanjohtajaa lainkaan. Välillä Henriikka myöntää miettivänsä, miten asiat Espoossa ovat hoituneet ennen toiminnanjohtajan palkkaamista.

– Seurassamme on toki ollut seurasihteeri, joka on hoitanut osaa tehtävistä. Myös hallitus on ollut todella aktiivinen ja aikaansaava, mutta heillä on ollut hirveä määrä työtä oman päivätyön ohella, Henriikka pohtii.

Koronavirus haastaa

Koronavirusepidemia on vaikuttanut myös Henriikan työhön. Seurassa on jouduttu organisoimaan etävalmennusta nopealla aikataululla, ja käytännön asioiden järjestämiseen on tarvittu toiminnanjohtajan työpanosta. Osittaiset lomautukset ovat hankaloittaneet kauden normaalia suunnittelua, ja etätyöt ovat lisääntyneet.

Koko taitoluisteluperhe, Henriikka mukaan lukien, odottaa jo normaaliin arkeen palaamista ja erityisesti, että päästäisiin takaisin jäälle.

– Parasta toiminnanjohtajan työssä ovat hetket, kun toimiston uumenista pääsee hallille näytöksiin tai ihan tavallisiin harjoituksiin. Silloin tapaa iloisia luistelijoita ja ymmärtää, miksi ja kenelle työtä tehdään.