Henkilöt

STLL:n kesäleirillä vieraileva Florent Amodio:

”Minulle lajin valmentaminen on kunniatehtävä”

heinäkuu 3, 2019 JA KUVAT Kaisa Viitanen

Ranskalainen Florent Amodio tunnettiin kilpailuvuosinaan veikkona, jolle esiintyminen, show näytti olevan kaikki kaikessa. Nyt, vain muutama vuosi kilpailu-uran päättymisen jälkeen on toisin. Parhaillaan Suomen Taitoluisteluliiton kesäleirillä vieraileva Amodio sanoo, että luistelijoiden valmentaminen on hänelle intohimo, tällä hetkellä elämän tärkein tehtävä. 

Florent Amodio muistetaan paljosta muustakin kuin kilpailumenestyksestään, johon sisältyy muun muassa Euroopan mestaruus vuonna 2011. Amodio kuuluu armoitettujen esiintyjien kaartiin. Useat hänen ohjelmansa ja erityisesti näytösohjelmansa saivat yleisön hytkymään naurusta. 

Monien yllätykseksi Amodio ei kuitenkaan valinnut kilpailu-uran päätyttyä ammatimaisia näytösjäitä – vaikka toki hän on näytöksissäkin esiintynyt – vaan ryhtyi opiskelemaan valmentajaksi. Tätä nykyä 29-vuotiaan ranskalaisen mukaan selitys on selvä, ihmettelevät muut sitä kuinka tahansa. 

Rakastan taitoluistelua urheilulajina

– Kun olin päättänyt lopettaa kilpailu-urani keväällä 2016, sain tehdä sen aivan mahtavissa fiiliksissä. Halusin tehdä päätöksestä niin upean kuin vain kykenen, halusin antaa ihan kaikkeni. Kausi 2015–2016 oli minulle hyvä, paljon onnistumisia, paljon minulle rakkaita ihmisiä jakamassa urani päätöksen hetkiä. Kun se kaikki oli ohi, en voinut muuta kuin hymyillä, Amodio kertoo. 

Samalla Amodiolle vahvistui ajatus siitä, että hänellä on halu tarjota sama upea retki rakkaan lajin parissa muillekin. 

”Minulle lajin valmentaminen on kunniatehtävä, se on intohimoni.”

– Rakastan taitoluistelua urheilulajina. Olen aina rakastanut. Ja niin rakastavat nämä nuoretkin, jotka vasta opettelevat sitä. 

– Minulle lajin valmentaminen on kunniatehtävä, se on intohimoni. Saman tien on myönnettävä, että helppoa se ei ole. Valmentajan työ on ihan hirvittävän vaikeaa, enkä osaa työtäni vielä kovin hyvin. Mutta minä olen nuori, ja minulla on vuosia aikaa oppia lisää. 

– Minä siis opettelen yhdessä nuorien valmennettavieni kanssa, Amodio nauraa. 

Ei pessimisimiä, eikä kateutta 

Florent Amodio aloitti valmennusuransa rohkeasti. Hän perusti viime vuonna Ranskaan yksityisen taitoluistelun valmennuskeskuksen, Florent Amodion taitoluisteluakatemian. Se on hänen kotimaassaan ensimmäinen laatuaan. 

– Ranskassa taitoluisteluvalmennus on keskittynyt lajiseuroihin. Se on hyvä järjestelmä, mutta halusin tehokkaampaa ja intiimimpää. Halusin olla sellaisessa tiimissä, jossa me kaikki opettajat voimme antaa jokaiselle lapselle ja nuorelle, kaikkemme. 

Amodion akatemiassa vakituinen valmennushenkilöstö pidetään tietoisesti pienenä, mutta valmentajina vierailee monia tunnettuja nimiä. Käytännön arjen pyörittämiseen kuluu toki aikaa, siitä päävastuun kantaa Florent vaimonsa avulla. Ihan kaikesta pariskunnan ei tarvitse kaksin huolehtia. Akatemian kotipaikka, piskuinen Vaujanyn kaupunki Grenoblen lähellä innostui luisteluakatemian ideasta niin, että kaupunki tarjosi akatemialaisille loistavat harjoittelupaikat kaikkeen mahdolliseen hyvin kohtuullisin kustannuksin. 

Florent Amodio Kuva Kaisa Viitanen
Florent Amodion leiriviikolla oli 25 luistelijaa. Kuvassa valmentaja SM-noviisien ja -junioreiden kanssa.

Akatemiassa valmentautuu hyvin eritasoisia ja -ikäisiä luistelijoita. Kun nuorimmat vielä tahkovat yksöisaxelin kimpussa, edistyneimmät ovat jo kansainvälisiä luistelijoita. Vaujanyn tiimiin kuuluu myös luistelijoita muista Euroopan maista, osa maansa maajoukkueurheilijoita. Amodion mukaan nuoret ”tiimiläiset”, kuten hän joukkoaan kutsuu, ovat osa Euroopan taitoluistelun tulevaisuutta. 

– Totta kai me eurooppalaiset puhumme siitä, jääkö Eurooppa isompien, Pohjois-Amerikan ja Aasian tai tällä hetkellä näkyvässä roolissa olevan Venäjän jalkoihin lajissamme. En ajattele niin. Eikä eurooppalainen valmennus ole erilaista, ei ainakaan tehottomampaa kuin maailman kärkimaissa. 

– Meidän on hyvä muistaa se, että useassa mantereemme maassa on ihmisiä paljon vähemmän kuin isoissa valtamaissa. Lahjakkuudet on löydettävä ja heitä kasvatettava. Siinä työssä ei saa olla pessimismiä, eikä varsinkaan kateutta. Me olemme yksi Eurooppa-tiimi. Jos opettelemme tekemään yhteistyötä yli kieli- ja maarajojen, olemme yhdessä vahvoja. 

Leiriläisille ajateltavaa vielä kotiinkin

Vaikka Florent Amodio hoitaa ranskalaista valmennuskeskustaan täysipäiväisesti, hän on tänäkin kesänä sukkuloinut paljon Vaujanyn ulkopuolella kansainvälisillä leireillä. Valtaosin hänellä on oma tiiminsä mukanaan, mutta tämän viikon hän viettää Heinolassa Suomen urheiluopistolla yksinään, Taitoluisteluliiton kesäleirin valmentajavieraana. 

– Kun kutsu kävi, en yksinkertaisesti voinut sanoa ei. Tunnen suomalaista taitoluistelua, ja olen tehnyt leirin vastuuvalmentajan Nuriya Pirogovan kanssa paljon yhteistyötä. Ja uskomatonta on ollut. Vierumäen valmennusolosuhteet ovat mahtavat. Harkitsen vakavissaan, että toisin tulevaisuudessa oman tiimini tänne vierailemaan. 

Ajatus valmentajan työstä kunniatehtävänä toistuu Florent Amodion ajatuksissa myös leirivierailuista puhuessaan. 

– Rakastan lajimme tekniikan opettamista ja tiedän, että olen siinä todella tarkka, ehkä joskus ankarakin. Vankka tekninen osaaminen on kaiken pohja. Vain sen päälle voi sitten huvitella esittämisellä, Amodio viittaa omaan maineeseensa. 

”Haluan, että leiriläisten aivot tekevät työtä velä kotonakin. Että ne raksuttavat ja ihmettelevät, että mitäköhän kaikkea kummaa tuli kokeiltua.” 

Vakituisessa valmennussuhteessa ja leirivierailussa valmentajan rooli on täysin eri.

– Valmennussuhteessa on aikaa miettiä ja rytmittää tekemisiä. Mutta kun olen leirivierailulla, koen, että vierailijan on annettava ihan kaikesta jotakin: hypyistä, pirueteista, askelista, kaarista, käännöksistä… Tai ei oikeastaan vain jotakin, vaan ihan kaikkensa. 

Amodiolla on hauska perusajatus siitä, mitä hän toivoo leiriläistensä, myös Vierumäellä hänen kanssaan työskennelleiden tekevän leirin jälkeen. 

– Haluan, että leiriläisten aivot tekevät työtä velä kotonakin. Että ne raksuttavat ja ihmettelevät, että mitäköhän kaikkea kummaa tuli kokeiltua.