Oheinen valokuva on 50 vuoden takaa. Olen luistelemassa 3-vuotiaan veljeni kanssa lapsuuteni kotipaikkakunnalla Mäntässä, paikallisen koulun kentällä. Värit ovat jo haalistuneet, mutta muistan hetkestä kuvassa näkyvät luistinsuojat, jotka olin saanut juuri joululahjaksi. Ne olivat niin mieluisat, että niitä oli hyvä pitää koko ajan kädessä. Luistimet eivät ole mahtuneet kuvaan, mutta nekin muistan – valkoiset harjoitushokkarit. Laji otti pauloihinsa jo silloin.

Matkaan on mahtunut monenlaista luistinta, aina ”markettiluistimesta” ihan varsinaisiin taitoluistimiin. Nyt uusimpiin hankintoihini kuuluvat hiihtomonoihin laitettavat retkiluistimen terät. Onpa hieno liukua! Oikein odotan talvea sekä järven ja meren jäätynyttä pintaa.

Aivan parhaat luistimet näen kuitenkin fanikatsomosta jäähallissa, kun taitoluistelijat kilpailevat lajissaan. Laji on upea TV-laji – jopa niin hyvä, etten hoksannut aikanani tulla jäähalliin katsomaan arvokisoja tai muita kansainvälisiä kilpailuja. Minun kohdallani muutos alkoi sattuman kaupalla Dortmundin MM-kisoista vuonna 2004, jolloin tyttäreni kanssa olimme kannustamassa Susanna Pöykiötä. Se visiitti oli sitten menoa, sillä kokemus hallissa oli niin hieno. Jäähallissa lajin taidokkuus, vauhti ja liuku tulevat eri tavoin esille. Ihan luistinten terän äänikin jäätä vasten korostaa liukua ja kaaria.

VALO-talossa Helsingin Pasilassa liittomme naapurina on Suomen Luisteluliitto. Yhteistuumin kaivamme taas talveksi luistimet esille ja luistelemme kymmenillä paikkakunnilla Ice Skating Tour -tapahtumakiertueen merkeissä. Katso kiertuekalenterista sopiva ajankohta ja lähde mukaan. Voin vannoa, että liuku vie mukanaan. Lupasin naapuriliiton puheenjohtajalle Vesa Rosendahlille kokeilla pikaluistimia tulevana talvena. Hirvittää, mutta rohkeasti ajattelin kokeilla.

Nähdään jäällä!

Laura Raitio
Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtaja

Kuvat Antti Lehto, Pekka Mikkilä

Minun luistimeni-vieraskynäpalstalla erilaiset ihmiset kertovat suhteestaan luistimiin.