Juuri ennen taitoluistelukilpailun alkua halli on täynnä kuuloke- ja korvanappikansaa. Mitähän kummaa musiikkia, mitä mantraa taitoluistelijat kuuntelevat? – Minulla se on räppiä ja sen pitää tulla kovaa, sanoo Suomen olympiaedustaja Emmi Peltonen.

Viimeistään silloin, kun Emmi Peltonen valittiin taitoluistelijana Suomen olympiajoukkueeseen Pyeongchangin olympialaisiin, joka ikinen suomalainen vannoi tuntevansa hänet todella hyvin. Mutta mitä muuta Emmi on kuin tunnetun isän lapsi, kokonaisen luistelevan suvun vesa?

Emmi Peltonen on kansainvälinen huippu-urheilija. Kun painottaa luonnehdinnan molempia sanoja yhtä paljon, on paljon lähempänä 18 vuotta viime marraskuussa täyttäneen nuoren naisen ydintä kuin sukujuurten kautta johdateltaessa.

Naisten vapaaohjelma luistellaan olympialaisten kolmanneksi viimeisenä päivänä 23. helmikuuta. Emmi Peltosella on hyvät mahdollisuudet olla mukana naisten kilpailun finaalissa

Kansainvälisyydestä Emmi Peltonen sai alkeisopinnot jo lapsuudessa. Hän syntyi Nashvillessä, Tenneseessä. Tytön ollessa taapero perhe muutti Sveitsiin ja sieltä muutaman vuoden päästä takaisin Yhdysvaltoihin. Isän ammatin vuoksi maailmaa kiertänyt perhe palasi Suomeen asumaan Emmin aloittaessa yläasteen.

Emmille muutos oli iso jo ihan kielen takia. Siihen asti koulukieli – ja laajemminkin arkikieli – oli englanti. Tytön tuon ajan suomalaiset treenikaverit saivat tuon tuosta auttaa ystäväänsä löytämään oikeita sanoja suomeksi. Onneksi jää puhuu aina vain yhtä kieltä.

14-vuotiaana Emmi Peltonen valitsi kansainvälisen elämän itse. Hän totesi, ettei Suomi yksin pysty tarjoamaan valmennusta, joka vastaisi hänen tarpeitaan taitoluistelijana. Hän alkoi matkustaa kahden mantereen väliä. Suomessa valmentajaksi valikoitui Sirkka Kaipio, Amerikassa Rafael Arutunian, Kaliforniassa maailman huippuja valmentava lajin maestro.

Paketti on toiminut, ja Emmi Peltonen puhuu aina erittäin arvostavasti molemmista valmentajistaan. Sillä vielä enemmän kuin kansainvälisyyttä Emmi haluaa kasvaa huippu-urheilijaksi.

Tahto huippu-urheilijaksi ja taitoluistelu lajina ovat Emmi Peltosen omia valintoja.

Tiukkaa elämää

Emmi Peltonen elää huippu-urheilijan kurinalaista elämää, jossa vuotta rytmittää tiukka suunnitelma ja jokaista viikkoa huolella laadittu treenauksen, huollon, ravinnon ja levon lukujärjestys.

Ennen kuin Emmi aloittaa olympiajäällä naisten lyhytohjelmakilpailun 21. helmikuuta, lukujärjestys on vielä normaaliakin tiukempi.

– Kaikki on suunniteltu tosi tarkkaan, niin jäätreenit kuin oheisharjoittelu ja ruokakin. Tärkeintä on nyt se, että pystyn keskittymään luisteluun täysillä. Tehdään jäällä enemmän toistoja, ja myös huoltavat ja palauttavat treenit tehdään kaksi kertaa paremmin kuin normaalisti.

Emmi Peltosen ja koko hänen tukiryhmänsä tavoite kuulostaa sanoina yksinkertaiselta:

– Tehdään töitä niin, että minulla voi olla tyytyväinen mieli olympiasuorituksiini.
Kun sanat sanoo huippu-urheilija, tavoite on kova. Jokainen huippu-urheilija löytää itsestään aina parannettavaa, vahvuuksia on vaikeampi myöntää.

– Olen tosi vahva taiteellisessa puolessa, mutta olen myös teknisesti ihan hyvä.
Alkuosan luonnehdinnasta Emmi sanoo varmasti, toisessa osassa hän jo viivyttää vastaustaan. Sitten hän lisää nopsasti perään:

– Totta kai tiedän, että molemmissa on vielä kehittämisen varaa!

Emmi Peltonen lähtee olympialaisiin 13. helmikuuta. Hän matkustaa niihin aivan eri ihmisenä kuin, jos olympialaiset olisivat olleet vuosi sitten. Vuosi sitten tammikuussa hän edusti ensimmäisen kerran Suomea EM-jäällä. Maaliskuussa oli vielä suurempi koitos, Suomen MM-kisat.

– On tullut kokemusta isoista kisoista, mikä on tuonut esiintymiseen itsevarmuutta. Samaan aikaan kehitys urheilijana on ollut nousujohteista, mikä on lisännyt itseluottamusta.

– En malta odottaa olympialaisiin lähtöä.

Ihanaa elämää

Vähintään yhtä paljon kuin Emmi Peltonen keskittyy suoriutumaan olympiajäällä parhaalla mahdollisella tavalla hän odottaa Pyeongchangista jotain ennen kokematonta.

– Minulle on aina iso kunnia edustaa Suomea. Vielä isompi asia on nyt se, että me kaikki eri lajien suomalaisurheilijat olemme olympialaisissa yhdessä.

”Se nostattaa sopivasti aggressiota.”

Emmi ei tunne muita suomalaisurheilijoita entuudestaan. Kansainvälinen taitoluisteluporukka on tuttua, monia ystäviä ja myös amerikkalaisvalmentaja Arutunian ovat paikalla.

Lisämaustetta matkaan tuo se, että Emmin äiti, mummi ja pikkusisko saapuvat Suomesta katsomoon.

– En ole koskaan käynyt Koreassa, en edes koko Aasiassa. Siltäkin osin ihana kokemus.

Emmi Peltosella tuskin on hirveästi aikaa turistina palloiluun. Tai ehkä sittenkin, huippu-urheilijat oppivat ajankäytön maksimoinnin.

– Kaiken sen järjestäytyneen elämän, joka kuuluu luistelijan elämääni, vastapainoksi tykkään vapaa-ajalla kaikkein eniten siitä, ettei tarvitse miettiä yhtään mitään. On kiva vain nähdä kavereita, mennä kaupungille ja ehkä leffaan.

Vastapaino näkyy hauskasti myös Emmin valmistautuessa kilpailusuorituksiinsa. Hän pystyy vaivatta vetämään kunnon päikkärit ennen hallille menoa. Ja vaikka Emmi jäällä esittää herkkää tulkintaa, ennen suoritusta hän keskittyy kuuntelemalla tärykalvot tutisten räppiä.

– Se nostattaa sopivasti aggressiota.

Näin he sanovat

”Emmi on tavoitteellinen, taitava ja lahjakas taiteilija. Herkkä ja aito nuori, joka tahtoo huipulle. Hän uskoo itseensä ja on työssään määrätietoinen. Vauhtinainen – upea ura edessä.”
Sirkka Kaipio
Emmin suomalaisvalmentaja

”Emmi on kaverina tosi aito, rehellinen ja mulle sellainen ihminen, jonka kanssa voin jakaa ja keskustella kaikista asioista. Vaikka asutaan eri kaupungeissa, niin nähdään vähän väliä joko Tampereella tai Helsingissä sparrausmerkeissä. Luistelijana Emmi on päämäärätietoinen ja erittäin kylmäpäinen.”
Jenni Saarinen
Emmin maajoukkuekaveri

”Emmi on monipuolisen lahjakas ja valovoimainen taitoluistelija. Periksiantamaton, päämäärätietoinen ja omaan tekemiseensä sitoutunut urheilija. Tilaa vielä runsaasti kehittyä edelleen tulevien vuosien aikana, mahdollisuudet vaikka mihin!
Satu Niittynen
Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö


teksti Kaisa Viitanen

 

Taitoluistelu-lehti 1/2018