rakastua…

Laura Raitio puhuu edellä kaksijakoisista MM-kisojen jälkifiiliksistään. Samanlainen kaksinapaisuus vaivaa minuakin.

Lasken kuuluvani taitoluistelun hard core -seuraajiin. Minulle on aina tärkeintä se, mitä jäällä tapahtuu. Kaikki ylimääräinen on turhaa ja usein mielestäni myös tylsää.

Silti Helsingin MM-kisojen suurimpia ilonaiheitani oli tauoilla seurata jumbotronilta kisojen in-house -tuotantoa ja sen uskomattomia juontajia Sami Sykköä ja Laura Arffmania. Kaksikko kohelsi koko kisaviikon todella ansiokkaasti, olematta lainkaan tekohauska.

Jumbotronille syötetyt twiitit jakoivat ilmiselvästi näkökantoja nimenomaan meissä hard core -katsojissa. Moni koki täysin turhina, jopa häiritsevinä. Minä peukutin.

Minulla on niin sinivalkoiset silmälasit, että olen aina väittänyt meidän YLEmme pystyvän maailman parhaaseen taitoluistelun tv-tuotantoon. Minun ei tarvinnut luopua silmälaseistani tälläkään kertaa.

…ja vihastua

Aivan toisenlaisesta vinkkelistä tutkailin kisapaikkaa, Hartwall Arenaa. Se on toki Suomen suurin jäähalli, ja sen katsomoissa on ihan ylimpiä piippuhyllyjä lukuun ottamatta mukava istua. Mutta koko päivän – puhumattakaan koko viikon! – kestävään tapahtumaan se on useallakin tapaa ahdistava.

Suurhallin käytävät ja aulatilat ovat ahtaat. Kun niille tuodaan yleisön lisäksi erilaisia toiminta-. ja myyntipisteitä, kuten nyt MM-kisoissamme, ryysis on sietämätön. Eikä ryysistä helpota lainkaan se, että Hartwallilla(kaan) ole riittävästi vessoja. Vaikka järjestäjät ja Hartwall yrittivät yhdessä tarjota helpotusta muuttamalla osan miestenvessoista naistenvessoiksi, jonoissa tuskaili todella pissiintyneitä naisia.

Hartwall Areenan ongelma on myös se, ettei se ole oikein missään. Jos et löydä hallin sisällä olevista myyntipisteistä tai ravintoloista mieleistäsi syötävää tai jos haluaisit vain hetkeksi piipahtaa ulos, ympäristö ei tarjoa mitään. Ero esimerkiksi naapurimaamme Globeniin on suuri.

Kaikkea Hartwallilla en kuitenkaan halua moittia. Suomalaiset järjestäjät tekivät MM-kisojamme suurella sydämellä. Se sama into ja iloisuus tarttuivat Hartwallin henkilökuntaan, joka palveli kisavieraita loistavasti koko viikon.

teksti Kaisa Viitanen | kuva Nina Kellokoski
Taitoluistelu-lehti 3/2017