Mikä saa aikuisen naisen nousemaan viideltä lauantaiaamuna meikkaamaan? Tai pariskunnan käyttämään lomansa treenileireihin? Vastaus on aikuisluistelu. Moneen harrastukseen into hiipuu, mutta harrastajien mukaan luisteluun ei ikinä.

Tammikuisena lauantaiaamuna on vielä pimeää, mutta espoolainen Suvi Kruse loihtii kasvoilleen kisameikkiä. Edessä ovat Helsingin seudun aluemestaruuskilpailut, joissa hänen joukkueensa puolustaa mestaruutta.

Suvi Kruselle ja Kati Viinikalle muodostelmaluistelu on aikuisten oikea juttu.

Aikuisjoukkueet luistelevat heti pitkän kilpailupäivänä aamusta. Suvin joukkue, Espoon Taitoluisteluklubin Shadows, onnistuu ohjelmassaan Liekeissä.

– Oltiin ihan liekeissä. Se meni tosi hyvin, Kruse ja joukkuekaverinsa Kati Viinikka vahvistavat pukeuduttuaan tulenpunaisista kisapuvuista joukkuevaatteisiin.

Shadows-joukkue täytti viime vuonna kunnioitettavat 20 vuotta. Suvi on luistellut joukkueen riveissä niistä 17 kautta.

– Olin aiemmin luistellut jonkun verran, mutta en kilpailumielessä. Näin aikanaan jäähallilla aikuisia, joilla oli kunnot meikit ja mekot kohdallaan. Kävi ilmi, että kyse oli aikuisten muodostelmasta, ja halusin mukaan.
Katin houkutteli lajin pariin tytär, joka myös luistelee ETK:n kilpailevassa muodostelmajoukkueessa. Ex-yksinluistelijalle kynnys lähteä mukaan oli kuitenkin korkea.

– Pohdin, pärjäisinkö lajissa, jossa luistellaan lähellä toista ja otetaan kiinni toisesta. Päätin kuitenkin kokeilla. Ensimmäisellä kaudella tunteet menivät vuoristorataa. Yksissä harkoissa tuntui kaikki mielettömän mukavalta, ja seuraavissa päätin lopettaa, sillä en ikinä uskonut oppivani näitä termejä, suuntia, päitä tai käsiä. Mutta päätin, etten anna periksi.

”Jää, vapaata molemmilla ja valmentaja on ylivoimainen yhtälö.”

Laji on vienyt mennessään. Palo luisteluun on vahva.

– Aina tulee jotain uutta, joka treeneissä. Tämä on niin antoisaa.

Suvi Krusella on joskus kiireistä töissä, mutta luistelu irrottaa hänet sopivasti töistä ja piristää.

– Tämä on vain niin ihanaa joka kerta. Niin kivaa, että jaksaa lähteä harjoituksiin iltaisin keskellä viikkoakin.
Kati Viinikka kertoo arjen ja työn jäävän harjoituksissa pukukoppiin. Luistelu on se aivan oma juttu.

– Muodostelmaluistelussa ei aivoja voi laittaa narikkaan, koska tässä pitää jäällä keskittyä 100-prosenttisesti. Turvallisuus vaatii tarkkuutta ja harjoituksissa pitää kuunnella valmentajan ohjeita, jotta vältytään turhilta onnettomuuksilta.

Shadows on joukkueena tavoitteellinen. Se haluaa luistella kansallisten aikuisjoukkueiden kärjessä, muttei ryppyotsaisesti. Kaikki joukkueeseen kuuluvat pääsevät kauden aikana luistelemaan kilpailevassa tai esiintyvässä kokoonpanossa.

Luistelijat valikoituvat koeluistelujen perusteella. Osa luistelijoista on harrastanut lapsina tai nuorina yksinluistelua tai muodostelmaa. Jotkut käyvät myös kehittämässä taitojaan lisäjäillä, sillä harjoituksia oheisineen on kerran viikossa.

Työn ja luistelun yhteensovittaminen ei aikuisluistelussa ole ongelmatonta. Kati ehtii kuitenkin työn ja oman harrastuksen ohella taksikuskiksi tyttärelleen, jota hän kuljettaa harjoituksiin viitenä, kuutena päivänä viikossa. Suvi harkitsee parhaillaan luistelun rinnalle joogaa.

Mutta luistelu joukkueessa on se ykkösharrastus. Mieletön joukko 30 – 50-vuotiaita naisia tuo iloa elämään. Itse treeni taas takaa, että jokainen on hyvässä fyysisessä kunnossa kauden päättyessä.

Onnistuminen aluemestiksissä oli täyttä totta. Joukkue sai hopeaa.

Jää yhdisti pariksi

Unkarilaiset Agnes ”Agi” Lindinger ja Andras Neiser tapasivat parikymppisinä yleisöluistelussa kotimaassaan. Agi ehti rataa kiertäessään luistella Andraksen ohitse moneen kertaan. Niin eri tasolla he olivat luistelijoina. Tapaamisesta alkoi kuitenkin yhteinen elämä ja luisteluharrastus.

Yhteisen luistelu-uran alku ei Agin mukaan ollut helppo, sillä Andras kieltäytyi kilpailemasta. Kilpailukatsomossa hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin.

Pari rohkaistui kokeilemaan. Eikä Andras ole katunut, vaikka kärkipiikit tekivätkin ensin kiusaa.

Andraksen tulo Kuopioon opiskelijavaihtoon toi tauon yhteisiltä jäiltä. Työ ja Agi veivät miehen takaisin Unkariin, mutta ajatus Suomesta jäi itämään. Kun Agilla ei ollut mitään muuttoa vastaan, Andras hankki työpaikan Suomesta. Muutosta on jo 11 vuotta.

Pari jatkoi heti luisteluharrasta asetuttuaan pääkaupunkiseudulle. Agi oli aluksi yksinäinenan sosionomiksi sai työpaikan hänkin.

– Luistelupiireihin oli helppo sopeutua. Kavereita löytyi oitis. Koska minulla ei alkuun ollut mitään muuta sosiaalista elämää, luistelu oli todella tärkeää, Agi kertoo.

Agi Lindinger ja Andras Neiser ryhtyivät ensin muodostelmaluistelijoiksi. Vähitellen innostus oppia yhä enemmän vei heidät yksin- ja pariluistelijoiksi..

Pari on harrastanut pariluistelua nyt nelisen vuotta. Vaikka laji on erittäin vaativaa huipputasolla se sopii lajina Agin mielestä myös harrastajille.

– Katsojasta pariluistelu näyttää hyvältä jo helpommillakin elementeillä.

Pari leireilee Saksan Oberstdorfissa joka kesä. Ohjaajina ovat lajivalmentajat, joiden kanssa pyritään viikossa saamaan aikaan mahdollisimman paljon. Valmennusapua he ovat saaneet esimerkiksi saksalaiselta tähtiparilta Maylin ja Daniel Wendeltä.

– Jää, vapaata molemmilla ja valmentaja on ylivoimainen yhtälö. Siksi keskitetty harjoittelu leireillä on paras ratkaisu. Ei tarvitse miettiä työasioita ja voi harjoittella kaksikin kertaa päivässä, Andras selvittää.

– Nyt on jotain tasoa saavutettu ja ymmärrämme lajia. Ymmärrämme, kuinka ohjelmat tulee rakentaa. Haluamme mennä eteenpäin. Kokeilla ja katsoa, mikä on meidän maksimitasomme. Niin kuitenkin, että pysymme hengissä, Agi naurahtaa.

Kauden aikana pari harjoittelee omin neuvoin. Apuna ovat yksinluistelun valmentajat, jotka antavat vinkkejä myös parin koreografioihin. Helsingin Luistelijoissa heitä valmentaa yksinluistelijoina Anu Tuunanen.

Pari harjoittelee kaksi kertaa viikossa. Andras käy jäillä myös yksin, sillä hän haluaa kehittää taitojaan lähemmäs Agin tasoa.

Luistelu on vienyt paria kilpailuihin ympäri maailmaa: Australiaan ja Uuteen Seelantiinkin. Pääkilpailut ovat keväisin Oberstdorfissa, mutta kotimaassakin riittää kilpailuja, kiitos Leena Kurrin.

– Ihana tuomari Leena muistuttaa kilpailujen järjestäjiä, että Suomessa on aikuisluistelussa pariluistelijoitakin. Joskus kilpailuissa on toinenkin pari, mutta eri sarjassa kuin me.

Erityisesti pariluistelun piirit ovat pieniä. Siksi on helppoa tutustua myös huippupareihin.

Useamman lajin harrastaminen on aikuisluistelussa tavallista. Agi Lindinger
ja Andras Neiser aloittivat aloittivat muodostelmasta, mutta pariluistelu on
nyt ykkösrakkaus.

– Kun Christopher Boyadji meitä valmentaessaan joutui hankkimaan itselleen sijaisen, hän oli järjestänyt jäälle kanssamme Bruno Massotin, Aliona Savchenkon nykyisen parin.

Pari on tyytyväinen itsenäisyyteen aikuisluistelussa. Jotkut haluavat kehittyä nopeasti ja satsata harjoitteluun sekä aikaa että rahaa. Toiset taas vain harrastaa ja luistella omalla tasollaan. Tuntea luistelun iloa ilman pärjäämisen paineita.

Pääpointti aikuisluistelussa ei parin mukaan ole tehdä vaikeita elementtejä. Tärkeintä on tehdä jäällä kaikkea sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Se antaa hyvää mieltä ja iloa ja silloin se on todella ihanaa. Voiko sen Agin sanoja paremmin ilmaista.

Hanna Laitinen on valmentanut ETK:n Shadows-joukkuetta jo neljättä vuotta. Hän sanoo aikuisten valmentamisen haastavan valmentajaa miettimään lajia joka kantilta. Aikuisluistelijat ovat valmiita oppimaan uusia asioita ja analysoimaan, mitä he tekevät ja miten.

Shadowsin harjoittelua kuvaavat valmentajan mukaan päämäärätietoisuus ja kunnianhimoisuus, vaikka hauskanpito ja luistelusta nauttiminen ovatkin tärkeitä.

– Videoanalysointi on meillä tärkeää. Luistelijat katsovat harjoitus- ja kisavideoita paljon omalla ajallaan kehittääkseen omaa tekemistään.

Mukana on sekä yksinluistelijoita että SM-tason muodostelmaluistelijoita mutta myös luistelun aktiivisia harrastajia.

– Välillä on haastavaa sovittaa yhteen eri taustoista tulevia luistelijoita. Valmentajan on osattava käyttää erilaisia tapoja opettaa, joskus rautalankaakin. Kun on luistellut oman uransa SM-senioreihin asti, pitää joitakin asioita itsestään selvinä, vaikka luistelijoille on kyse täysin uudesta liikkeestä, otteesta tai vain käden asennosta.

Sitoutuminen harrastukseen on vahvaa.

Koska jääharjoituksia on kerran viikossa, joukkueen jäsenet ovat ottaneet tavakseen omatoimisen harjoittelun. He tekevät kotona kokonaisohjelmia kuivaharjoitteluna, ”steppikoksuina”. Jotkut käyvät yleisöluisteluissa treenaamassa. Lisäharjoitus on valmentajan mukaan yksi avain menestykseen.

Aikuisluistelussa joukkueita on paljon, ja niistä vain 12 pääsee aikuisten kansalliseen loppukilpailuun. Tiukka karsinta tuo lisämotivaatiota harrastukseen. Kilpailut ovat kuitenkin hauskoja tapahtumia, ja toisia joukkueita kannustetaan.

– Voimme lähteä kilpailemaan Oberstdorfiin ja pitää samalla pienen loman joukkueen kanssa. Ei ole sellaista painetta kuin huippujoukkueilla, jotka kansainvälisissä kisoissa mittaavat tilannettaan, sanoo valmentaja Hanna Laitinen.

Opinhaluisia analyytikkoja

Hanna Laitinen on valmentanut ETK:n Shadows-joukkuetta jo neljättä vuotta. Hän sanoo aikuisten valmentamisen haastavan valmentajaa miettimään lajia joka kantilta. Aikuisluistelijat ovat valmiita oppimaan uusia asioita ja analysoimaan, mitä he tekevät ja miten.

Shadowsin harjoittelua kuvaavat valmentajan mukaan päämäärätietoisuus ja kunnianhimoisuus, vaikka hauskanpito ja luistelusta nauttiminen ovatkin tärkeitä.

– Videoanalysointi on meillä tärkeää. Luistelijat katsovat harjoitus- ja kisavideoita paljon omalla ajallaan kehittääkseen omaa tekemistään.

Mukana on sekä yksinluistelijoita että SM-tason muodostelmaluistelijoita mutta myös luistelun aktiivisia harrastajia.
– Välillä on haastavaa sovittaa yhteen eri taustoista tulevia luistelijoita. Valmentajan on osattava käyttää erilaisia tapoja opettaa, joskus rautalankaakin. Kun on luistellut oman uransa SM-senioreihin asti, pitää joitakin asioita itsestään selvinä, vaikka luistelijoille on kyse täysin uudesta liikkeestä, otteesta tai vain käden asennosta.

Sitoutuminen harrastukseen on vahvaa.

Koska jääharjoituksia on kerran viikossa, joukkueen jäsenet ovat ottaneet tavakseen omatoimisen harjoittelun. He tekevät kotona kokonaisohjelmia kuivaharjoitteluna, ”steppikoksuina”. Jotkut käyvät yleisöluisteluissa treenaamassa. Lisäharjoitus on valmentajan mukaan yksi avain menestykseen.

Aikuisluistelussa joukkueita on paljon, ja niistä vain 12 pääsee aikuisten kansalliseen loppukilpailuun. Tiukka karsinta tuo lisämotivaatiota harrastukseen. Kilpailut ovat kuitenkin hauskoja tapahtumia, ja toisia joukkueita kannustetaan.

– Voimme lähteä kilpailemaan Oberstdorfiin ja pitää samalla pienen loman joukkueen kanssa. Ei ole sellaista painetta kuin huippujoukkueilla, jotka kansainvälisissä kisoissa mittaavat tilannettaan, sanoo valmentaja Hanna Laitinen.

teksti Marita Kokko

Taitoluistelu-lehti 1/2018