Paloheinän jäähallissa Helsingissä väreilee jännitys ihan tavallisena tiistai-iltapäivänä, sillä meneillään on B-silmujen toinen aluevalinta. Hypyt napsahtavat kohdalleen, piruetit pyörivät ja paljetit säihkyvät nuorten luistelijoiden tulkitessa ohjelmiaan.

Ensimmäisessä ryhmässä luistelee Kauniaisten Taitoluisteluklubin 10-vuotias Vivi Nurmi. Valmentaja antaa viime tsempit, ja Vivi on valmis aloittamaan. Tango Täysikuu siivittää tytön vauhtiin. Paineita ei ole, sillä paikka aluemestaruuskilpailuihin on aiemmin jo lunastettu.

– Se meni hyvin. Erityisesti piruetit onnistuivat, Vivi summaa suorituksen jälkeen.

Tyttö innostui viisivuotiaana lajista nähtyään jäällä liitäviä taitoluistelijoita televisiossa. Hän aloitti luistelukoulusta ja on askel kerrallaan edennyt seuransa kilparyhmä kakkoseen.

Ulkomaiset kilpailutkin ovat Vivi Nurmelle jo tuttu juttu, sillä hän on ehtinyt kilpailla jo Belgiassa, Ranskassa ja Virossa.

– Kisamatkat ovat kivoja. Kilpailut ovat kuitenkin ihan samanlaisia koti- ja ulkomailla.

Kilpailuja on lähes joka viikko. Vivin koulunkäyntiä ei kilpailu- ja harjoitusrytmi ole sotkenut, sillä opettaja suhtautuu harrastukseen myönteisesti. Jos luistelu vaatii liikkeelle kesken koulupäivän, hän paikkaa tilanteen tekemällä tehtävät kotona.

Jääharjoituksia on lähes päivittäin, mutta Vivin torstaihin mahtuu kuitenkin ratsastustunti.

Tytöllä on tähtäin korkealla niin kuin pitääkin. Päämääränä on olympiapaikka muutaman olympiadin päästä.

Kilpailun viimeisessä ryhmässä luistelevat Kauniaisten Mai Tarvainen ja Loviisa Mantovaara, Vivin treenikaverit kilpa kakkosesta. Main ohjelma kulkee Paddington-elokuvan musiikin rytmeissä. Loviisa kilpailee tällä kaudella musiikkinaan Ilta pienessä kylässä.

Hyvin ohjelmat sujuvat tälläkin kertaa. Loviisa on luistellut paikan aluemestaruuskilpailuihin jo aiemmin, Mai saavuttaa sen tässä kilpailussa.

Kilpaileminen on Loviisasta ja Maista hauskaa.

– Mutta vähän jännittää, ovatko hypyt puhtaita ja pyörivätkö piruetit riittävän monta kierrosta? Tai mitä jos nauhat aukeavat tai puku repeää? he kuitenkin kuvailevat.

Loviisa innostui taitoluistelusta, kun luistelu sujui kaatumisitta heti ensi potkuista. Innostus sai vanhemmat viemään hänet valmennukseen.

Mai seurasi sisartaan luisteluun jo kolmevuotiaana. Oman aikansa vaativat Kauniaisten tyttökolmikon kuopukselta luistelun ja baletin ohella myös telinevoimistelu ja huilun soitto.

Tytöt harjoittelevat jäällä kuusi kertaa viikossa. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin on kaksi jäätä. Jään ohella tanssitaan balettia ja tehdään muita oheisharjoituksia.

Kaksoishypyistä suurin osa on jo kolmikon hallussa. Nyt harjoitellaan kolmoishyppyjä ja kaksoisakselia.
Myös Loviisa ja Mai ovat valmiita jatkamaan uraa aina olympiaedustukseen asti.

Maskotit mukana

Kilpailuissa tyttöjä kannustavat aina ikiomat maskotit. Loviisalla on nalle nimeltä Muru. Vivi pitää mukanaan Lili-nalleaan, jolle äiti on ommellut ihan samanlaisen puvun kuin hän on tehnyt tyttärellekin kilpailupuvuksi. Mailla on monta kannustajaa: Luppa-pupu, vielä nimetön pupu sekä Ruusu-nalle.

Kaikilla on myös axel-maskotti, jonka saa jokainen yksöisaxelin oppinut.

Aluevalintaa edeltävänä viikonloppuna kaikki kolme kilpailivat Tallinnassa. Jokainen luisteli ”enkkapisteensä”.

Aluevalinnoistakin irtosivat hyvät sijoitukset jokaiselle. Vivi voitti, Mai oli neljäs ja Loviisa viides.

Rohkeaa sakkia

Valmentaja Johanna Vainio-Pyykkönen oli seuransa luistelijoiden mukana Paloheinässä.

– Nämä luistelijat ovat vielä alakouluikäisiä lapsia. He ovat ihanan innostuneita, tarmokkaita ja tehokkaita. Ryhmässä, jossa on kaikkiaan 18 luistelijaa, on todella hyvä ja terve henki sekä sopivalla tavalla kilpailullisuutta. He osaavat aina kannustaa toisiaan, hän kertoo.

Tässä ikäryhmässä luistelijat eivät valmentajan mukaan pelkää, vaan uskaltavat ylittää itsensä ja oman taitotasonsakin välillä. He puskevat toisiaan ryhmässä eteenpäin.

Kauniaisten Taitoluisteluklubissa luistelijat kulkevat alun jälkeen kahta polkua eteenpäin. Osa suuntaa kilparyhmiin, joihin valitaan taitojen perusteella sporttisimmat ja luistelun paloa tuntevat luistelijat. Osa taas jatkaa kevytkilparyhmissä, joissa toiminta ei ole niin kilpailuhenkistä ja tavoitteellista.

KaTa on valmentajan mukaan nostanut tasoaan huimasti. Sen ovat huomanneet myös luistelijat, mikä ruokkii heissä myönteistä kilpailuhenkeä ja innostusta.

teksti Marita Kokko | kuvat Sari Niskanen

Mitä ovat tintit, minit, silmut ja taitajat?

Yksinluistelua harrastavan lapsen perhepiiri kuulee varsin nopeasti kilpailusarjoista, joilla on kivat nimet: tintit, minit, silmut ja taitajat. Mutta mitä ihmettä sarjat tarkoittavat?

Tintit, minit, silmut ja taitajat ovat nuorille taitoluistelun harrastajille tarkoitettuja alueellisen kilpailemisen sarjoja. Niissä ei siis järjestetä valtakunnallisia loppukilpailuja, seura- ja aluemestaruuksista toki kilpaillaan.

TINTIT ovat korkeintaan yhdeksänvuotiaita, kilpailemista harjoittelevia lapsia. Tällä kaudella he siis ovat syntyneet vuonna 2009 tai myöhemmin. Tintit-sarjassa hypitään vain yksöishyppyjä, axelia tai kaksoishyppyjä ei ole lupa edes yrittää. Ohjelmaan kuuluu myös kaksi piruettia, joissa on vähintään 3 kierrosta.

Tintti-luistelijat eivät saa kukin omaa ohjelmamusiikkia vaan kaikki seuran tintit luistelevat samaan, seurakohtaiseen musiikkiin. Jos tinttien kilpailussa on paljon osanottajia, kaksi kilpailijaa luistelee kilpaohjelmansa yhtä aikaa aloittaen eri puolilta kaukaloa.

Tytöt ja pojat luistelevat enimmäkseen yhdessä, mutta pojille voidaan tehdä myös oma ryhmä. Isoissa kilpailuissa voidaan osanottajia jakaa eri ryhmiin myös iän perusteella.

MINIT puolestaan ovat korkeintaan kymmenvuotia, tämän kauden minit ovat siis syntyneet vuonna 2008 tai myöhemmin.
Tinttien tapaan minit-sarja on tarkoitettu yksöishyppyjä hyppääville luistelijoille, mutta mini saa yrittää ohjelmassaan myös yksöisaxelia ja yhdentyyppistä kaksoishyppyä.

Minien ohjelmaan kuuluu kolme piruettia, joissa kaikissa tulee olla vähintään 4 kierrosta. Lisäksi mini tekee puolen kentän mittaisen askelsarjan sekä kaksi avustamatonta vaakaliukua.

Myös minejä jaetaan kilpailuissa tarvittaessa ikäryhmiin.

SILMUT on jo taitavien tyttöjen ja poikien alueellinen sarjakokonaisuus, joka on tarkoitettu korkeintaan 12-vuotiaille, tällä kaudella vuonna 2006 tai myöhemmin syntyneille. Silmuissa on kaksi alasarjaa: Silmut A ja Silmut B.

Silmut B, josta tämän ikäluokan luistelijat yleensä aloittavat, tarkoittaa jo yksöisaxelin ja ainakin yhden kaksoishypyn hallitsemista. Ohjelmassa tulee olla enintään viisi hyppyelementtiä, joista yhden axel ja vähintään yhden kaksoishyppy. Kaikkia kaksoishyppyjä saa yrittää. Hypyistä saa tehdä enintään kaksi hyppy-yhdistelmää tai -sarjaa.

B-silmujen kilpailuohjelmassa on enintään kolme piruettia, kaikkien tulee olla erilaisia ja yhden niistä yhdistelmäpiruetti. Kierroksia niissä tulee olla jo reippaasti lisää nuorempien kilpailijoiden sarjoihin verrattuna. Lisäksi B-silmujen ohjelmaan kuuluu koko kentän kattava askelsarja sekä kaksi jo vaikeaa avustamatonta vaakaliukua.

Silmut A -sarjassa vaatimukset vain kovenevat. B-silmuihin verrattuna tärkeimpiä muutoksia ovat ne, että A-silmun ohjelmassa on oltava kolme erilaista kaksoishyppyä, ja että samojen hyppyjen toistamista on rajoitettu. Sarjan arvioinnissa käytetään myös erityyppisiä vähennyksiä virheistä ja toisaalta bonuskertoimia, jos sarjan kilpailussa käytetään kansainvälistä ISU-arviointia.

TAITAJAT-sarja poikkeaa tinteistä, mineistä ja silmuista ratkaisevasti siinä, että sarjassa ei ole ikärajoja, vaan kilpailunjärjestäjät – seurat ja alueet – jakavat luistelijoita joko ikäluokkien tai taitotason mukaisiin alasarjoihin. Taitajat voidaan esimerkiksi jakaa kahtia perusteella ”osaa axelin / ei osaa axelia”.

Taitajat-sarjassa kilpailuohjelmassa saa olla enintään viisi hyppyelementtiä ja enintään kolme piruettia. Taitajat tekevät ohjelmassaan lisäksi vähintään puolen kentän mittaisen askelsarjan sekä kaksi vaakaliukua.

Lisää tietoa
Suomen Taitoluisteluliiton sääntökirja sekä viimeaikaiset sääntömuutokset löytyvät www-osoitteesta: stll.fi/materiaalipankki/kilpailuasiat/kilpailusaannot/

teksti Kaisa Viitanen

Taitoluistelu-lehti 1/2018