Roosa Latvala eteni yksinluistelijana SM-junioriksi ja nuorten maajoukkueeseen. Nyt hän luistelee Rockettesissa nauttien uusista elementeistä sekä kavereiden tuesta ja tsemppauksesta.

Roosa vaihtoi uuteen lajiin vasta viime keväänä. Hän kertoo saaneensa joukkuekavereilta hyvän vastaanoton.

Roosa Latvala, oikealla, saa uudessa lajissaan ja uudessa joukkueessaan paljon tukea muun muassa kapteeni Josefiina Niemeltä.

– Olen pitänyt todella paljon joukkuemeiningistä. Eivätkä joukkuekaveritkaan turhautuneet lajinvaihtajaan, vaan ovat auliisti auttaneet ymmärtämään elementtejä ja neuvoneet, kuinka luistella toisen vieressä ja lähellä.

Roosa on ollut terillä nelivuotiaasta seuranaan Espoon Taitoluisteluklubi. Kun yksinluistelu-uran loppuvaiheessa alkoi stressata, hän päätti lopettaa koko luistelun.

Tie muodostelmaan ei kuitenkaan ollut suoraviivainen. Päätettyään lopettaa yksinluistelun hän kävi kokeilemassa muodostelmaa. Hän innostui uudesta lajista, mutta päätti kuitenkin siirtyä valmennustehtäviin. Sitten mieleen hiipi ikävä luistella vielä itsekin. Muodostelmassa pystyy nauttimaan luistelusta jälleen täysillä stressaamatta kolmoishypyistä.

– Pidän silti yhä hypyistä ja hypin edelleenkin mielelläni.

Vaihto motivoi

Lajin vaihto on osoittautunut Roosan mukaan motivoivaksi.

– Vaikka olen luistellut 15 vuotta, on uusi laji tuonut paljon opittavaa. Esimerkiksi askelsarjan voi yksinluistelijana tehdä aina hieman eri tavalla, mikä muodostelmassa on mahdotonta. Nyt tarvitsee ajatella myös suuntia paljon tarkemmin. Vapaajalan paikka on mietittävä tarkoin, sillä sen tulee olla selkeästi lähempänä, ettei tulee yhteen osumisia. Ja sirklaustakin olen opetellut uudella tavalla.

Roosa pohtii arkeaan entisessä ja uudessa lajissaan. Yksinluistelijana pystyi paremmin huomioimaan oman tilanteensa ja ajankäyttönsä. Jos oli väsymystiloja, pystyi ottamaan vapaapäivän. Muodostelmassa aikataulu on jouk-kueen yhteinen.

Kaikkien kaverina

Uusiutuneessa Rockettesissa on luotu yhteishenkeä sekoittamalla pakkaa. Valmentajat ovat pistäneet vaihtamaan paria ja palautekaveria niin, että kaikkien tulee treenattua ja keskusteltua kaikkien kanssa. Myös kapteeneita on Roosan mukaan helppo lähestyä, jos on kysyttävää tai joku asia painaa mieltä.

– Olen halunnut tutustua mahdollisimman hyvin kaikkiin joukkuekavereihin ja yrittänyt itsekin olla ystävällinen ja avoin. Näin oppii lähestymään jokaista oikealla tavalla, sillä kaikkihan me olemme joukkueessakin yksilöitä.
Keskinäinen kilpailu kisapaikoista on Roosan mielestä terveellä pohjalla.

– Kilpailu pistää jokaisen kehittämään itseään, mikä kehittää samalla sitten joukkuettakin.

teksti Marita Kokko | kuvat Sari Niskanen

Taitoluistelulehti 5/2017