Olympialaisten kunniaksi haastattelimme kaikkia elossa olevia suomalaisia taitoluistelijoita, jotka ovat edustaneet maatamme sekä olympialaisissa. Kysyimme heiltä neljä kysymystä:

  • Urasi merkittävin kilpailu/tapahtuma/ hetki? Miksi juuri tämä?
  • Mitä urasi sinulle opetti?
  • Mitä sinulle kuuluu nykyisin?
  • Mikä on suhteesi taitoluisteluun nykyisin?

Ari-Pekka Nurmenkari
Vancouver
2010 / sijoitus 30.

Merkittävimpiä kilpailuja on kaksi. Jokainen haluaa urallaan päästä olympialaisiin. Minulle tämä unelma toteutui Vancouverin olympialaisissa. Ehkä merkittävin olivat kuitenkin Helsingin EM-kilpailut 2009, joissa sijoituin 14:nneksi. Lyhytohjelma meni hyvin – olin kymmenes – mutta vapaa ei enää niin hyvin kuin olisin toivonut. Se oli hieno kilpailu. Ja oli mahtavaa, kun oli kotiyleisö ja tukijoukot  olivat vahvasti mukana.

Luistelun kautta olen oppinut pitkäjänteisyyttä. Pitää olla sitkeyttä, kun haluaa kehittyä. On turha jäädä suremaan epäonnistumisia.  Vastoinkäymisistä voi saada energiaa ja homman toimimaan. Kun jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä paljon töitä.

Olen perheellinen, kahden lapsen isä ja tennisvalmentajan puoliso. Poikani on menestynyt rata-BMX-pyöräilyssä, pelaa tennistä ja jääkiekkoa jonka valmennuksessa olen ollut mukana. Vapaa-aika menee siis jäähalleilla. Tytär on viisivuotias ja on osoittanut kiinnostusta taitoluistelua kohtaan. Käyn hänen kanssaan myös telinevoimistelussa.

Käyn valmentamassa Helsingin Taitoluisteluklubin muodostelmaluistelijoille tekniikkaa sekä yksinluistelijoita Espoon Taitoluisteluklubissa ja Salossa. Lisäksi käyn opettamassa luistelutekniikkaa kiekkoilijoille muutamassa jääkiekkojoukkueessa. Olen löytänyt valmennuksesta ammatin, josta todella pidän. Kun opetan lapselle uuden asian ja näen hänen ilmeestään, että hän oivaltaa tarkoitukseni, se palkitsee.